27 päivää jäljellä

Viime kerran jälkeen kodinrakennusvietti on räjähtänyt käsiin oikein kunnolla, ja vauvan tavarat alkavat olla kaikki valmiina. Pinnasänky on koottu, mutta odottaa vielä Brion Bed Rockereita jalkojen päihin. Viime kerran postauksessa olevasta listasta on tehty suurin osa, paitsi niistä siivousjutuista, jotka ei ole oikein inspannut.

Nyt kun vauvan sänky on koottu niin olen vaan istunut tai makoillut sängyssä moneen otteeseen ja tuijottanut siinä vieressä olevaa sänkyä ihmetyksen vallassa. Siinä se sitten kesällä tulee nukkumaan ja aikaansa viettämään. Aivan uskomatonta. 27 päivää laskettuun aikaan, ja sehän kuluu tavattoman nopeaan se aika. Nyt kun tuntee vauvan potkut, niin ei voi olla jo miettimättä, että tästä raskausmahasta pitää ihan pian luopua, ja näemme vihdoinkin sen, joka siellä toisella puolella on minua potkinut ja tökkinyt. Muutama päivä täysaikaisuuteen ja sitten siellä ollaan ihan valmiita ihmisenalkuja. Aivan ihmeellistä, että syksyllä loputtomalta tuntunut odotus alkaa olla jo ihan loppusuoralla.

Viime postauksessa listasin tekemättömät asiat, ja paljon on tullut edistystä, sillä lista on kyllä jo huomattavasti lyhyempi:

• parin pussilakanan ompelu vauvalle (aluslakanoita on kyllä, mutta pussilakanoita vain yksi)
• ristiäiskutsujen teko valmiiksi
• ristäispaikan varaaminen (meillä on vaan yksi viikonloppu mikä käy, joten täytyy varata paikka ajoissa kun kotona ei voi pitää)
  
• iPodin päivittäminen synnytystä varten
  

Siivousjuttuja:

• ikkunoiden pesu
• saunan pesu
• parin kaapin siivous

Tämän lisäksi paljon muutakin on tietysti tullut jo mieleen, mutta nythän niitä ehtii tehdä sitä mukaa kun tehtävää ilmaantuu. Tässä lähiaikoina ajattelin kuitenkin keskittyä itseni hemmotteluun. Kävin ostamassa kesäksi nätit kengät, joilla pystyy kuitenkin kävelemään todella todella pitkiä matkoja. Samoin pitäisi varata vielä aika kampaajalle, jotta saan kutrit kuntoon vauva-ajan alkukuukausiksi. Mieheltä jouluna saatu lahjakortti kosmetologille tulee kanssa käyttöön, kun ajattelin ottaa kestovärin ripsiin ja kulmiin, ihan vaan oman mielenrauhan takia. Näyttääpähän sitten vähän siistimmältä ja huolitellummalta kun sitä ei jossakin kohtaa varmaan jaksa enää miettiä miltä varsinaisesti näyttää.

39 päivää laskettuun aikaan

Jäljellä olevien päivien määrä vähenee vähenemistään. Nyt mennään jo todella pienillä luvuilla ja kun täysiaikaisuuteenkin on enää 2,5 viikkoa niin tässä on oikeasti alettava tekemään niitä tekemättömiä juttuja, mitä ennen vauvan tuloa ajattelin tekeväni.

Sitä ennen kuitenkin neuvolakuulumisia eiliseltä. Arvot ok niin protskujen, sokerin, hemoglobiinin ja verenpaineen osalta. Niissä ei mitään erikoista. Paino on noussut edelleen liikaa, nyt 800g/vko, enkä oikein tiedä miten saisin painonnousun tasaantumaan. Kai se nyt näkyy sitten se, että jos viikoilla 5-20 paino nousi 11g/vko, niin nyt sitten otetaan vahinko takaisin. Mene ja tiedä näistä nyt sitten. Tärkein uutinen kuitenkin neuvolasta oli se, että kuten olin epäillytkin, niin meillä oli käännytty raivotarjontaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta senkin asian suhteen, kunhan vain pysyisi nyt sitten oikein päin...

Mutta äitiysloma on nyt sitten alkanut, tai virallisestihan perjantai on ensimmäinen päivä, jolloin olen äitiyslomalla, mutta lomilla olen sitä ennen. Viime kerran kun kirjoitin, mietin kovasti mitä äitiyslomalla oikein tehdään, ja nyt olen saanut hieman listaa aikaiseksi...

Tässä on lista tekemättömistä:

• parin pussilakanan ompelu vauvalle (aluslakanoita on kyllä, mutta pussilakanoita vain yksi)
• pimennysverhojen ompeleminen makkariin (jotta vältetään liian aikaiset herätykset)
  
• pinnasängyn kokoaminen
• pinnasängyn patjan hankkiminen
• valokuvakirjan teko loppuun (puuttuu vain muutamia sivuja, ja pitää sisällään vuodet 2004-2010, joten olis jo aika saada valmiiksi)
  
• ristiäiskutsujen teko valmiiksi
• ristäispaikan varaaminen (meillä on vaan yksi viikonloppu mikä käy, joten täytyy varata paikka ajoissa kun kotona ei voi pitää)
  
• rasvojen, vaippojen jne hankkiminen
• imetysliivien hankkiminen?
• ainakin yhden imetyspaidan hankkiminen?
• iPodin päivittäminen synnytystä varten
  

Siivousjuttuja:

• ikkunoiden pesu
• saunan pesu
• pakastimen sulatus
• parin kaapin siivous
  

Tässä olisi nyt alkuun sellaisia asioita, mitä voisi saada aikaiseksi äitiyslomalla. Aikamoisen listan "keksin" tuossa ihan hetkessä. Ovat sellaisia asioita, mitkä pitäisi hoitaa, mutta ovat vaan jääneet. Jos yhden asian saisi tehtyä joka päivä ja joissakin tosiaan voi mennä parikin päivää, niin tuossa on tekemistä noin 30 päiväksi. Eli kyllä tässä hommaa piisaa. Täytyy vaan mennä sillä asenteella, että suurimman osan päivästä ottaa rennosti ja lueskelee ja lepäilee, ja sitten yrittää aina yhden asian hoitaa sen päivän tai ylipäätänsä siinä parin päivän aikana. Sillä tavoin ei pitäisi käydä liian rankaksi. Noi siivousjutut on kyllä sellasia, että jos en ehdi niin eipä sitten mitä, mikään niistä ei ole millään lailla kriittinen, joten jos niitä ei ehdi, niin ne voi sitten unohtaa. Ja miehenhän voi aina laittaa pesemään esimerkiksi saunan ja sulattamaan pakastimen.

Viikot 33+3

Työaamuja on jäljellä 2!!! Tähän kohtaan kuuluisi tuulettaa varmastikin hurjasti, mutta hieman kyllä pelottaa lomalle jääminen. Lähtökohtaisestihan lomailu on ihanaa. Siis oikea lomailu, ei äitiysloma. Lomalla kuuluu tehdä sellaisia asioita mitä ainakaan minä en yleensä arjessa ehdi tehdä. Minun listalle kuuluu aina käydä uimassa, nähdä kavereita, käydä kirjastossa, ottaa aurinkoa (jos on kesä), siivota kunnolla, mökkeillä, liikkua, liikkua, liikkua jne. Eli nämä minun lomatekemisethän on aikalailla kesäjuttuja tai muuten aika toiminnallisia. Nyt olen kuitenkin jäämässä lomalle, joka ei nyt alkuun sijoitu kesäaikaan, eli tuollainen kesähengailu esim. pihalla ei tule kysymykseen. Kunto alkaa olla aika maassa, joten siivoilu ja kaikenlainen liikkuminen on aika hankalaa. Kaverit on toisessa kaupungissa, sillä muutimme syksyllä tänne Keski-Suomeen tilapäisesti miehen opiskeluiden vuoksi. Eli mitäs minulle jää: siivous pienellä teholla, lukeminen, ja liikkuminen, mikäli se onnistuu.

En tiedä teistä, mutta minun korviini tämä kuulostaa aika vähäiseltä määrältä. Tällä viikolla olen saanut jo maistiaisen kotona olemisesta, kun töitä ei yksinkertaisesti enää ole. Kaikki työt on siirretty jo muille tekijöille ja minä olen aivan tyhjän panttina töissä. Sähköpostia tulee ehkä yksi päivässä, ja sekin tulee minulle cc:nä. Tämä viikko vaan on sitten mennyt siten, että olen istunut kotona ja tylsistynyt. Aloin kehittelemään lupaavasti jo kohtukuolemapelkoa, varmaan siksi, että pientä masennusta alkoi jo tuo kotona oleminen aiheuttaa. Nyt huomaan, että olen alkanut jonkin verran pelkäämään noita tulevia viikkoja kotosalla, ja toivomaan myös sitä, että vauva syntyisi jo viikoilla 37+ eikä sitten joskus 41+. Kotona oleminen vauvan kanssa ei nimittäin huolestuta minua yhtään, uskon vakaasti siihen, että sitten sitä tekemistä on. Ja jos tekemistä ei ole, niin väsymys pitää ainakin huolen siitä, että nukkuminen täyttää päivät. Ylipäätänsäkin sitten alkaa olla jo kesä, pääsen jossakin kohtaa vaunulenkeille ja mikäli tarvetta on, voin ottaa projektin painonpudotuksesta ja kunnon kohottamisesta. Ongelmana on vain pian koittava äitiysloman alku, jolloin vain odottelen ja odottelen ja odottelen. Mitä muuta silloin kuuluu tehdä?

Viikot 32+5

Töitä on jäljellä enää hävyttömän vähän. Ensi viikko, eli täydet 5 aamua on jäljellä, ja sitten 4 aamua, jolloin töitä ei olekaan enää, vaan pidän pois saldoja, 2 lomapäivää ja vikana päivänä käyn vain siivoamassa huoneeni ja syömässä kakkua. Eli 5 oikeaa työaamua jäljellä! Tammikuun alkaessa työaamujen määrä tuntui aivan loputtomalta, mutta niin se on vaan vähentynyt viikko viikolta, ja nyt ollaan sitten tässä. Työaamujen vähentyessä myös työt ovat vähentyneet, sillä parin viikon saikulla olo tuossa helmi-maaliskuun vaihteessa siirsi suurimman osan töistäni jo muille, joten nyt olen saanut olla tämän parin viikon ajan vain lähinnä neuvonantajan roolissa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että töitä ei oikein enää ole, ja viimeiset päivät tuntuvat sitäkin tuskaisemmilta, sillä ne kuluvat todella todella hitaasti.


Lisää ostoksia on tehty. Äitini tilasi meille Vauva-lehden, jonka kylkiäisenä hän saa (eli me saadaan) Brion Primo -turvakaukalon. Se tulee tarpeeseen, ja itse voidaan siihen hankkia nyt se sellainen telakka autoon, jotta sen voi vaan näppärästi klikata kiinni, eikä tartte riehua joka kerta niiden turvavöiden kanssa. Väriltään uutukainen on sellainen vihreä, eli oikein kauniin näköinen. Tämän lisäksi tuttavapariskunta lähestyi meitä myyntiaikeissa (heidän lapsilukunsa on ilmeisestikin tullut täyteen), ja he kysyivät olisimmeko kiinnostuneita Koala-keinusta. Itse en muistanutkaan, että heidän lapsensa nukkuivat tosiaan ihan pieniniä keinussa, mutta muistui kyllä mieleen kun tarjous keinusta tuli. Lueskelin keinusta kuitenkin erilaisia käyttökokemuksia ja sellainen meille nyt tulee. Eli tällainen sen pitäisi olla:

Näyttää oikein kivalta, ja kun mukana tuli petaria myöten kaikki osaset, niin mikäpäs siinä. Olin ajatellut itse alunperin, että vaavimme nukkuisi ihan pinniksessä alkuajan, mutta tämä kieltämättä näyttää söpömmältä ja jotenkin kotoisemmalta. Pinnis kootaan varmastikin sitten joskus puolen vuoden iän jälkeen.

Neuvolassa on käyty nyt parin viikon välein ja kaikki on sielläkin ollut hienosti. Verenpaineet ei ole nousussa eikä hemoglobiini laskussa. Vauvan sydänäänet on olleet oikein reippaat aina ja mitään erityistä syytä huolestua ei ole. Jostain se huoli kuitenkin aina tulee, ja vähänkin jos on sellainen päivä, että vauva ei liiku normaalisti niin huolestun ja teen heti liikelaskentaa. Tähän mennessä "hiljaisten" päivien liikelaskenta on loppunut siihen kun vasemmalla kyljellä vaadittavat 10 liikettä on tullut täyteen ensimmäisen 2 minuutin aikana. Eli ihan turhaan olen huolissani ja vauva liikkuu kyllä todella paljon. Onneksi on olemassa ohjeet liikelaskennasta, sen avulla olen monta kertaa saanut huolen siirrettyä jo taka-alalle, sinne minne se kuuluukin, vaikka turhaan olenkin murehtinut tähän asti. Huolestuneisuus vaan tulee aina jostakin uudelleen ja uudelleen. Sille ei voi mitään, ja se on nyt vaan pakko hyväksyä, että huoli toisesta ihmisestä on tullut jäädäkseen.

Viikot 31+1

Möntti reenaa kovasti potkunyrkkeilyn tulokas-sarjan mestaruutta silmälläpitäen. Napa tuntuu välillä ihan hellältä, kun monotus on niin kovaa, varsinkin iltaisin. Liikkeitä tuntuu todella paljon ja huolta vauvan kunnosta ei sen takia hetkeen ole ollutkaan. Välillä vatsassa tuntuu siltä kuin siellä heitettäisiin vähintää kuperkeikkaa, ja siltä se kyllä näyttääkin kun vatsa aaltoilee pinnalta. Miehen ei tarvitse enää metsästää liikkeitä, vaan hän voi vaan katsella vatsaa ja todeta ihan silmämääräisesti miten siellä touhutaan.

Pesänrakennus on jatkunut ja täällä on siivottu ja siivottu ja... Nurkkia on käyty läpi ja vauvan vaatteetkin on nyt kaikki pesty ja laitettu kaappiin valmiiksi. Vieläkin puuttuu monia asioita, mutta minulla on jotenkin sellainen olo, että ehtiihän noita sitten. Kotiintulovaatteet on aiheuttaneet hieman hämminkiä, sillä kun laskettuaika on 8.5. niin keli voi olla mitä vain. Jos vaavi tulee viikoilla 38+ niin ollaan vielä huhtikuun puolella ja pääsiäisen tienoilla, jolloin tarvitaan kylmemmän kelin vaatteet. Jos tulokas päättää tulla vasta pari viikkoa lasketun ajan jälkeen, niin silloin ollaan jo melkein kesässä. Ostin käytettynä keväthaalarin kokoa 56, joka kyllä on aika reilu. Se on sellaista tuulipukukangasta, ja tuulipuvun paksuinen ylipäätänsä, joten sinne alle voi sitten laittaa tarpeen mukaan mitä vaan ja menee ainakin huhtikuun ja toukokuun alun lapsella. Jos taas lapsen syntyessä on jo kuumat kelit, niin meillä ei ole oikein mitään niin söpöä potkaria tai mitään muuta sellaista vaatetta jossa haluaisin lapsosen tuoda kotia. Paljon on vaatteita, mutta jotenkin sitä ajattelee, että kotiintulovaatteet voisi olla vähän erikoisempia. Joten ehkäpä vielä kirpparilta täytyy käydä katselemassa joku siisti ja söpö potkari ja joku takki sen kanssa. Ja nämäkin siis haetaan nimenomaan kirpparilta, se kun on edelleen mielestäni ehdottomasti paras paikka lastenvaatteiden hankkimiseen.

Ystäväni kävi luonani parisen viikkoa sitten ja kertoi kokemuksiaan lastenvaatteista, jotka otin kiitollisina vastaan. Hän kertoi, että parhaat vaatteet 0-2kk vanhalle on a) kietaisumallisia b) käännettävillä hihansuilla. Nämä teesinsä hän perusti siihen, että jos on varsinkin ensimmäisestä lapsesta kyse, niin kun siinä alussa ei ole kuitenkaan mikään konkari käsittelemään lasta, niin vaatteiden pukeminen on miellyttävämpää niin pukijalle kuin puettavalle, jos sitä vaatetta ei tarvitse pujottaa sen pienen ja herkän pään läpi, vaan sen voi vaan kietaista lapsen ympärille. Toiseksi jos sellaisessa vaatteessa olisi vielä kääntöhihat, niin se olisi täydellinen kun erillisiä raapimistumppuja ei tarvita. Siinä vaiheessa kun sain nämä neuvot, niin omasta mielestäni melkein kaikki vaatteet oli jo hankittu. Minulla oli yksi pieni kietaisubody, se joka tuli tänä vuonna pakkauksen mukana. Kirpparilta löysin lisäksi pari paitaa ja aikalailla samanlaisen bodyn kuin se äitiyspakkauksen valkoinen body, joten nyt yläosia on jo 4. Täytynee hieman käydä vielä kirpparilla parin viikon päästä tutkimassa tilanne uudestaan, jos sitten löytyisi vielä edes pari bodya. Aluksi ajattelin, että onpa ikävää, kun kaikki on jo ostettu ja nyt kävikin näin, mutta kun nuo pari paitaa ja body kustansi yhteensä 1,70e niin tajusin, ettei hätä ole sen suurempi vielä, ja hyvin ehtii vielä ehtiä kietaisumallisia vaatteita pienokaiselle. Hieman vaan tietenkin ärsyttää se, etten itse tätä tajunnut, kuinka paljon helpompaa on pukea vaatteita kietaisumalliin. Muistan vieläkin sen kauhun kun yritin löytää joskus vuosia sitten noin puolitoistavuotiaalle kummitytölle hänen kaapistaan jotakin vaatetta jonka saisin varmasti menemään läpi hänen päästään. Kaikki pääaukot tuntui niin pieniltä, että tiesin että kokemattoman käsissä niiden pukemisesta syntyisi vain huutoa.

Lastenvaatteiden osalta on tullut täydennystä myös ihanasta suunnasta, nimittäin äidiltäni. Hän avasi salaiset kätkönsä ja sain ihania retrovaatteita 70-80 lukujen taitteesta. Vaatteita ei ollut montaa, mutta lakanoita oli tosi tosi paljon. Keltaisia ja isokuviollisia lakanoita on nyt sitten vissiin 8 aluslakanaa, joten niitä ei ainakaan tarvita lisää. Lakanoissa hienointa on ehdottomasti se, että ne on niin moneen kertaan pestyjä, että niistä on kulunut sellaisia ihanan pehmeitä, jotka ei varmasti tunnu pahalta vauvan ihoa vasten. Samaa ei voi muuten sanoa tämän vuoden äitiyspakkauksen mukana tulleesta pussilakanasta, joka ensimmäisen pesun jälkeen muistutti lähinnä peltiä. Pesin sen 4 kertaa putkeen, että sain ne käsittelyaineet siitä pois ja lakanan pehmiämään, ja vaikka silitinkin sen, niin se on edelleen aika kova pienen lapsen käytettäväksi. Äidin kätköistä saatiin edellisten lisäksi sellaisia kosteussuojia pinnasänkyyn patjan päälle ja sitten 70-luvun makuupussi, joka oli oranssi-ruskea väritykseltään. Se on niin hieno. :) Äitini tuntui säilyttäneen kaiken, sillä jopa minun ja veljeni tuttipullot oli tallessa. Kiva niitä oli nyt katsella ja ihastella.

Liikkeitä ja rasitusta

Viimeisen parin viikon aikana Möntin liikkeet ovat alkaneet tuntua yhä selvemmin. Potkuja satelee koko ajan ja vatsasta on tullut sellainen Alien- vatsa, se kun kumpuilee ja liikkuu sen näköisenä kuin joku haluaisi tulla vatsanahasta läpi minä hetkenä hyvänsä. Kivaahan se on, mieskin tuntee liikkeet paljon paremmin ja pääsee koko ajan paremmin mukaan tähän odotukseen. Edelleen lauletaan Möntille pari kertaa viikossa Hannikaisen Oravan pesä -laulua, jospa se sen avulla rahoittuisi sitten myös täällä vatsan toisella puolella. Mies myös juttelee vatsalle, ja aika hyvin siellä liikkeet hiljenee silloin, joten näyttäisi siltä että vatsassa keskitytään välillä melskaamisen sijasta myös kuuntelemiseen.

Henkisesti viimeinen viikko on ollut erilainen kuin muut. Nyt alan oikeasti ymmärtämään konkreettisemmin pienokaisen tulon ja toisaalta alan väsymään huomattavasti enemmän. Huomaan mielialojen muuttuvan nopeampaa kuin ennen, ja lähinnä nyt uusina ilmenneet neuvottomuuden ja jaksamisen tunteet liittyvät töihin. Alkuviikosta tunsin maanantaina suoranaista epätoivoa sen suhteen miten jaksan eteenpäin kokonaisen viikon verran töissä. Onneksi ensi kerralla neuvolassa onkin se kerta, jolloin puhutaan mielialoista ja jaksamisesta ja sen sellaisesta. Tulee kyllä oikeastaan ihan tarpeeseen ja täytyy kysyä hieman ammattilaisten mielipidettä tähän töissä jaksamiseen. Nukun öisin jo sen 9 tuntia, minkä nukuin alkuraskaudessakin. Tämän lisäksi nukun päiväunet ja silti olen jo seiskan aikaan ihan puhki. Yöunet taitavat olla aika katkonaiset, kun heräilen selän tai vessassa käynnin takia, mikä sitten näkyy väsymyksenä illalla. Kai se on vaan uskottava, että energinen toinen kolmannes alkaa olla takana ja edessä on pikkuhiljaa viimeisen kolmanneksen väsymys ja krempat.

Pesänrakennusvietti on täällä oikein kunnolla valloillaan. Aloin miettimään miten mahdutaan meidän nykyiseen makuuhuoneeseen pinnasängyn kanssa. Totuus taitaa olla, että ei mahduta. Meillä on toinenkin makkari, jota olen pitänyt pienempänä, mutta viikonlopun mittailujen perusteella se onkin samankokoinen kuin nykyinen. Vaikka toinen huone tuntuu pienemmältä, niin se on eri mallinen, ja tästä johtuen mahdumme sinne paljon paremmin. Työhuoneena nykyisen oleva huone on pitkänmallinen, seinäpintaa on paljon, kun taas makkarimme on ihan neliö, jossa yksi seinä on täynnä kaappeja. Pinnasänkyä ei saa sinne mitenkään fiksusti. Eli nyt alkaa operaatio makuuhuoneen vaihto. Ensin pitää siivota häkkivarasto, jotta nykyisestä työhuoneesta saadaan sinne kerääntynyttä turhaa rojua alas säilytykseen, jotta saadaan työhuone tyhjäksi ja jotta sen voi tapetoida. Ja sitten päästään muuttamaan huoneita. Onneksi tulee talviloma, ehkäpä sillä viikolla saataisiin kaikki tapetointiin asti valmiiksi. Tai ehkäpä se tapetointikin.

90 days and counting

Katselin pitkästä aikaa tuonne sivun oikeaan laitaan ja siellä olikin tämänpäiväisten lukemien 27+1 kunniaksi mittarissa pyöreitä lukuja, eli juuri tänään meillä on 90 päivää jäljellä raskautta. Se olisi aika tasan 3 kuukautta, ja niinhän se päivienkin mukaan on, vielä olisi jonkin matkaa jäljellä. Tähän asti se jäljellä oleva lukema on tuntunut tosi isolta, mutta tuo 90 päivää... Ei se nyt enää niin iso lukema olekaan... Päivät tuntuu menevän niin nopeasti. Eräs tuttukin, jota ei oltu nähty vähään aikaa totesi lasketun ajan kuulleessaan, että "niin vähän, sehän on ihan kohta..!" En tiedän onko se nyt ihan noinkaan, mutta ei sinne nyt ihan hirveen kauan ole.

Täällä on lähinnä kipuiltu selän kanssa. Supistusten takia otin todella rauhallisesti silloin viikolla 24, ja sen seurauksena selkä meni aivan totaalisesti jumiin. Hieronta ei auta, vaikka käyn joka viikko ammattilaisella selkääni hoitamassa, sillä yläselässä on mennyt nikamia pois paikoiltaan, mikä aiheuttaa paineen koko selkään, erityisesti alaselkä on nyt huonossa kunnossa. Istuminen on tuskaa, ja tällä hetkellä pystyn sellaisiin 20 minuutin pyrähdyksiin istumisen osalta. Eli toisinsanoen teen työni aikalailla toisella kädellä jo nyt, sillä aikaa ei vain ole kaikkeen, kun koneella istumista pitää rajoittaa. Matkustaminen loppui viime viikolla kokonaan. Esimiehen kanssa päädyimme siihen lopputulokseen, ettei siinä ole enää mitään järkeä, niin kuin ei olekaan.

Viimeiset 3 viikkoa olen ajatellut aina seuraavasta viikosta, että jos seuraavan viikon vielä pystyisin ja jaksaisin töissä, niin olis tosi hyvä... Katsotaan montako viikkoa näin saan vielä menemään, tällä hetkellä fiilikset on sellaiset, että jos oikeesti tuon ensi viikon pystyisin vielä hoitamaan niin olis tosi hyvä. Viime viikon maanantaina oli se viimeinen työmatka. Matkustin Jyväskylästä Helsinkiin aamulla, olin päivän palavereissa ja pääsin starttamaan sieltä takaisin kotia kohti joskus kolmen aikaan. Kotiinpäin lähtiessä selkään sattui jo armottomasti ja reissu olikin tosi tukala. Jämsän kohdalla aloin itkeä ääneen kun kipua oli kestänyt jo niin kauan, eikä Panadol todellakaan tehonnut eikä auttanut. Kotiin kuitenkin pääsin, meikit levinneenä ja aivan järkyttävässä tunnemyrskyssä. Mies oli hieman ihmeissään kun sai melkein sekopäisen naisen kotia... Silloin alkoi tulla sellainen fiilis, että matkat taisivat nyt olla tässä.

Lisää hankintoja en ole juurikaan tehnyt, paitsi että ostin sellaisen fleecehaalarin Prismasta, joka maksoi 8e (oli sitä edullista Ciraf-merkkiä, mutta silti, 8e!). Ajattelin, että kun ne äitiyspakkauksen puvut on niin isoja, niin silloin vapun jälkeen sellainen fleecehaalari voisi olla ihan passelin paksuinen vauvan kotiuttamiseen sitten joskus. Lastenvaateliikkeissä sellaisia on myös ollut, mutta hinta on tietenkin ollut jotain ihan muuta kuin 8e, lähinnä jotain nelinkertaista suurinpiirtein. Haalari on kuitenkin nyt hankittu, sillä toukokuun vaihteessa keli voi kuitenkin olla vielä oikeestaan mitä vaan, joten täytyy hieman varautua myös kylmempään keliin.