Mitä kaikkea pitääkään muistaa ostaa

Kävin tuossa kaupungilla äsken, kun halusin testata miten kroppa kestää liikettä ja kestääkö ollenkaan. Tähän täytyy kyllä todeta, että kaupungille on meiltä hurjat 700 metriä matkaa, joten mistään hirmuisesta voimainponnistuksesta ei ollut kyse. Tarkoituksena oli käydä katsomassa hieman uusia äippähousuja, kun syksystä asti käytössä olleet alkaa hieman ahdistaa. Sellaisiin kauppoihin asti en kuitenkaan ehtinyt.

Vierailin Juniori -liikkeessä, missä kävin katselemassa kaikkea mahdollista pientä kivaa vauvalle ja siinä samalla sitten aloin hieman panikoimaan. Olin jotenkin ajatellut, että kun on vaunut ja pinnasänky hankittuna, ja hieman vaatteita niin siinähän se jo onkin. Pieni paniikki kasvoi isommaksi kun erehdyin paluumatkalla ruokakaupassa osastolle, jossa oli tutteja, tuttipulloja ja mitä kaikkea nyt pienten lasten kanssa tarvitsee. Sitä tavaraa oli hervottomat määrät ja sen lisäksi siellä oli jotain 20 erilaista voidetta ja pyllypyyhettä ja rintaliivinsuojusta ja vaikka mitä.

Ahdisssstusssss. Ostin yhden tuttipullon ja yhden tutin, kun en oikein keksinyt mitä sitä pitäisi sitten joskus olla valmiina. Totesin vaan, että ainakin varmaan tällaisia jossakin kohtaa tarvitaan. Mutta paljonko niitä tarvitaan? Vaikka nyt tuttipulloja? Tai jotain tutteja, joita onneksi vastasyntyneelle ei ollut kuin kahta mallia, ja niistäkin toinen oli loppunut kaupasta, mikä helpotti valintaa suunnattomasti. Paljonko mitäkin pitää olla? Ja mitä kaikkia mahdollisia rasvoja pitää hamstrata valmiiksi vauvaa varten? Bepanthenia ja Ceridal-öljyä on kotona, mutta mitä muuta tarvitaan?

Paniikin kai tässä aiheuttaa se, että tarvikkeet olisi nyt hyvä ostaa, sillä vierailut kaupoissa voi olla ohi aika pian, ja sitten joudun laittamaan asialle mieheni. Homma hoituu hänen toimestaankin, mutta jotenkin haluaisin itsekin hieman vaikuttaa asioihin. Ja kuvittelisin, että kun kotiudutaan toukan kanssa, niin silloinkaan minun ekat ajatukset ei ole vauvatarvikkeiden ostossa, vaan jossain ihan muussa, jolloin mies joutuu taas hoitamaan nämä asiat.

Aloin miettimään mitä kaikkea vielä puuttuu, ja itseasiassa aikas paljon: Patja pinnikseen, aluslakanoita pari, sellainen muovinen suojus patjalle, unipussi, pinnansuojukset jos haluaa, hoitotason pehmuste, pari pyyhettä (näitä varmaan tulee lahjoina, kuvittelisin), vauvalle sukkia, joku tosi kevyt ulkokerta, harsoja (paljonko näitäkin pitäisi varata? riittääkö sellainen kymmenen kappaleen paketti mitä kaupoissa on?), rasvoja, vaippoja, imetysliivit...

Ja mitä kaikkea mä en edes osaa ajatella, kuvittelisin, että on aika monia juttuja mitä en edes tiedä tarviivani. Tästä tuli mieleen rintapumppu, millainen se pitää olla, käsikäyttöinen, sähköinen, mikä? Seuraavaksi täytyy varmaan alkaa tutustua rintapumppujen ihmeelliseen maailman...

Huolta piisaa

Perjantainen supistelu pysyi poissa koko viikonlopun ja alkuviikon, mutta palasi taas seurakseni eilen. Keskiviikkona kävimme neuvolassa lääkärillä, joka totesi, ettei edellisviikon supistelut olleet kypsyttäneet paikkoja. Se oli kyllä todella huojentavaa kuulla.

Eilen aamulla innostuin tekemään töitä (vaikka olenkin saikulla) ja sen jälkeen gradua koneella yhteensä noin viiden tunnin ajan. Kyseinen määrä istumista oli liikaa, sillä pian sen jälken alkoi kovat supistukset. Panadolilla sain itseni tietenkin taas turraksi, mutta aika hurjalta tuntuu, että viisi tuntia istumista on liikaa kropalle tällä hetkellä. Sairaslomaa on siis tämä viikko ja pitää selvästikin ottaa tosissaan, nyt täytyy vaan pötkötellä.

Sairasvuoteessa minua on auttanut pysymään John Irvingin Oman elämänsä sankari, jonka sain äsken päätökseen. Oli toisaalta mukava lukea pitkästä aikaa niin, ettei mitään keskeytyksiä tullut. Se taitaa ollakin ainut hyvä puoli yksin kotona olemisesta. Totesinkin mielessäni, että jos tämä todellakin menee nyt tähän, että joudun enemmänkin viettämään aikaani sängyn pohjalla, niin aion käyttää aikana lukemalla amerikkalaisia ja tietysti britti klassikoita. Ehkäpä seuraavaksi suunnataan metsästämään valkoista valasta, kuka tietää.

Huolta aiheuttaa tällä hetkellä enemmän melkein liikkeetön Möntti. En tiedä mistä se on minulle nyt suutahtanut, mutta tänään on ollut joitakin satunnaisia liikkeitä lukuunottamatta ihan hiljaista vatsan suunnalla. Mönttihän on vielä tietenkin niin pieni, että pääsee kohdussa sellaisiin asentoihin, että voikin olla aika hiljaista siellä suunnalla, mutta tästä pienestä järjen äänestä huolimatta olen aikas peloissani. Vähän voisi itsestään merkkiä antaa. Toiveissa on, että kun kirjoitan tämän ylös niin vatsassa alkaisi meuhkaaminen... Täytyy jäädä kuulolle ja toivoa parasta.

Hankintoja ja kuulumisia

Viiime viikon neuvolassa oikein päivittelimme yhteen ääneen miten hyvin olen voinut ja miten kaikki on mennyt niin kivasti. Ei olis kantsinu. Perjantaina tuli sellainen pieni kohtaus töissä. En tajunnut mitä se oli, pyörrytti ja hikoilutti ja selkään sattui menkkamaisesti ja vatsassa tuntui oudolta jne jne. Vatsassa Möntti kuitenkin oli koko ajan oikein tyytyväinen ja mylläsi, joten en osannut huolestua sen kummemmin. Kipuilua kesti kolme tuntia, ennenkuin panadolit alkoi vaikuttaa ja jouduin lähtemään pois töistä sen kipuilun takia.

Viikonloppu meni kuitenkin hyvin, lepäilin kyllä koko sen ajan, ja vasta maanantaina aloin miettimään asiaa tarkemmin ja tajusin netin avustuksella, että se minun kohtaus olikin ihan oikeita supistuksia. Jep. Soitin neuvolaan ja he olivat samaa mieltä kertomani perusteella. Tänään onkin sitten aikaistettu lääkärineuvola, jossa katsotaan tilannetta. Saikkukorttia väläyteltiin jo, ja tämän alkuviikon olen tehnyt kotoa töitä ja ottanut rauhallisesti. Aloin miettiä viime viikon olojani muutenkin, ja tajusin, että myös tiistaina minua supisteli illalla oikein kunnolla. Enkä silloinkaan tajunnut mistä on kyse. Hieman tunnen itseni tyhmäksi, mutta onneksi tänään pääsen jo lekurille ja katsotaan mitä on tapahtunut, toivottavasti ei mitään.

Nyt kun olen melkein puoli saikulla, niin on aikaa esimerkiksi blogille, joten vihdoinkin seuraa kuvia!

Tässä ensin hieman kirpparilöytöjä:

Ja sitten hullaannuin "hieman" alennusmyynneissä, joten mukaan lähti seuraavia:

Ja tietenkin ne kiesit:

Kuvat on otettu meidän suuren suuressa eteisessä, mutta johon, yllättävää kyllä, mahtuu kiesit! Laitoin lattialle suojaksi Ikeasta ostetun muovisen levyn, joka on tarkoitettu työtuolien alle, jotta lattia ei naarmuunnu. Meillä on kuitenkin ollut aina matto tuolin alla, joten levy on ollut turha. Laitoin sen eteiseen jo valmiiksi, eli näyttää siltä kuin aiotaan vaunuja säilyttää laminaatin päällä suoraan, mutta siinä onkin läpinäkyvä kalvo alla. Vaunut ei muuten enää muuta edes alakertaan pois tieltä, sillä mies katseli niitä eteisessä ja totesi, ettei niitä viedä siitä enää mihinkään. Meillä on nyt sitten vaunut käyttövalmiudessa jo 25. raskausviikolla. Ilmeisesti vaunut muistuttaa miestä tulevasta ja hän halusi pitää ne lähellä. Aika suloista.

Neuvola vol 3

Neuvolassa käyty ja kaikki hyvin. Tämä oli nyt sitten se kolmas käynti ja viikot 23+1. Kolmen viikon päästä on lääkärineuvola ja siitä neljän viikon päästä (30+2) on sitten seuraava. Todella huojentavaa, että jo kolmen viikon päästä pääsee seuraavaan neuvolaan, ja sitten taas menee vain muutama viikko seuraavaan. Ja sitten ollaankin jo viikoilla 30 jotain, jonka jälkeen on kahden viikon välein neuvolat.

Tässä tietoja neuvolasta:
Paino +596g/vko (ja jouluna tuli todellakin syötyä, onneks edellisellä kerralla +13g/vko)
Verenpaineet 121/72
B-Hb 112 (ja rautaa täytyy alkaa syömään nyt sitten samantien)

Onneksi oli oma täti paikalla eikä mikään sijainen, hieman erilainen käynti oli nimittäin kyseessä kuin edellisellä kerralla. Tällä kertaa käynti kesti 45 minuuttia, ja kun se sijainen oli siellä, niin koko homma kesti 15 minuuttia. Eli hieman ehkä eri tavalla käytiin asioita läpi. Mieskin pääsi ekaa kertaa nyt mukaan ja hän oli todella todella tyytyväinen kun vihdoinkin aikataulut natsasi. Kolmen viikon päästä on lääkärineuvola, ja kätilö sanoi että yleensä siinä vielä ultrataankin, joten mies tulee sitten siihenkin mukaan.

Painoa oli tullut reippaasti lisää. Itse olin asiasta kauhuissani, mutta terkka puolestaan tosi tyytyväinen. Luulen kyllä että painonnousu hieman tästä tasaantuu, kun on päästy arjen ja arkiruokien pariin. Joulusuklaatkin on syöty, joten nyt loppui myös karkinsyöntikin arkipäivien osalta, viikonloppuna saa hieman herkutellakin.

Eilen sain jo kameran esille, ja otin kuvia hieman vaunuista ja joistakin vauvahankinnoista. Nyt vaan täytyisi jaksaa laittaa ne koneelle ja sitten tuon tänne hieman kuviakin. Masukuva otettiin myös 23 raskausviikkojen kunniaksi, mutta mielestäni muutosta viikkoon 21 ei ollut tapahtunut juurikaan. Katsotaan jos sellaisenkin saisin tänne vielä jossakin vaiheessa.

lltapäivällä vuorossa kidutusta hieronnan muodossa, eli perinteinen hieroja-käynti odottaa taas. Viimeksi huusin siellä ääneen kirosanoja, ja hieroja vaan naureskeli, että harvoin saa niin hyvää palautetta työstään. Ihan koko aikaa en kyllä huutanut, mutta jotkut kohdat oli kyllä tosi tosi kipeitä, ja hieman niitä ärräpäitäkin silloin lenteli. Katsotaan miten kaunista kieltä tänään tulee käytettyä. Hieronta on ollut yks parhaita etuja työnantajallani, eli Kela-korvauksen jälkeen jäävästä osuudesta työnantaja korvaa kuittia vastaan vielä 50%. Itselleni jää siis maksettavaksi vain 10e/45 minuutin hieronta. Ja sen kyllä kärsii maksaa, vaikka sitten siitä kidutuksesta.

Ja mihin ne joulunpyhät hävisi???

Puoliväli raskaudessa oli ja meni ja nyt viikot on jo 22 + 0. Olin oikein huolella sukuloimassa tänä vuonna ja se tarkoitti tällä kertaa myös tuskaisen pitkää nettipimentoa. Olin varmaankin 3 viikkoa ilman nettiä, ja sen täytyy olla joku ennätys omassa henkilökohtaisessa netin käyttöhistoriassani (sitten vuoden 1999)...

Aloitetaan kuulumisten kertominen kuitenkin sieltä ihan ekoista, jotka on jäänyt tänne kirjoittamatta. Meillä oli rakenneultra 22.12. ja sehän oli jo tutuksi tulleessa Keski-Suomen keskussairaalan Gravida -yksikössä. Ultraajaksi oli osunut sama nuori nainen kuin viime kerralla ja jälleennäkeminen oli oikein iloinen. Ultrassa kaikki oli hyvin, rakenteet oli kaikki kunnossa ja saimme tietoomme myös tulokkaan sukupuolen. Tosin ainahan ne ovat hieman epävarmoja, povaillaanpa sitten tyttöä tai poikaa. Sukupuolen olemme kertoneet isovanhemmille, ja he eivät saa salaisuutta nyt sitten paljastaa (varmasti rankkaa heillekin). Joulu meni kaikin puolin kivasti, varsinkin kun olimme saaneet niin mukavia uutisia rakenneultrasta. Gravidan aulassa itki meidän sinne tullessamme nainen, jonka mies lohdutteli häntä kovasti. He olivat varmaan toiseen ultraan menossa, ja kuulemaan sen toisen mielipiteen. Veti aika hiljaiseksi se tilanne ja helpotus oman lapsen tilanteesta oli melkoinen kun saimme kuulla että kaikki on hyvin.

Vauvan hyvinvoinnista varmaan kertoo sekin paljon, että potkuja satelee vaikka kuinka, ja olenkin naureskellut että voisin varmaan jo nyt aloittaa liikelaskennan kun potkuja tulee jo niin paljon. Ja luonnollisesti niitä tulee varsinkin silloin kun minä haluaisin esimerkiksi nukkua.

Hankintojakin on tullut tehtyä. Ensinnäkin huusin huutonetistä pinnasängyn (en ole varma olenko tästä jo kirjoittanut, mutta mainitsempa nyt kuitenkin mikäli on unohtunut). Kyseessä oli 40e ostos, hyväkuntoinen pinnasänky jossa laskettava laita ja kolmeen tasoon menevä pohja. Sanoisin että aika nappisuoritus kaikin puolin. Joululahjaksi saadun kameran lasken kanssa hankintojen piiriin, sillä masukuvia ei alkuraskaudesta saatu kun edellinen kamera oli rikki ja emme saaneet aikaiseksi uutta hankkia. Joulupukki korjasi tilanteen kuitenkin hienosti ja saimme kuvan 20+5 päivänä, vähän niin kuin puoliväliä juhlistaaksemme. Maha on kyllä iso, katsotaan jos saisin teille tänne joskus yhden kuvankin todisteeksi. Ettei vaan mene liioittelun piikkiin ;)

Äsken tein sitten sen isoimman ja kalleimman ostoksen mitä tulemme tekemään. Huusin huutonetistä vaunut. Kyseessä on Brion Happyt, erillisellä kantokopalla ja ratasosalla. Halusin kuitenkin erillisen kovan kantokopan, kun ajattelin että jos kesällä onkin tosi kuuma, niin se voisi olla kesävauvalle kaikista mieluisin. Hinnaksi tuli 300e, ehkä hivenen liikaa, mutta kun tiedän että Hapyssa kaikki kankaat on vesipestäviä ja irroitettavia niin ei tarvitse miettiä mitään homeongelmia jne, niin tulin siihen tulokseen että raaskin ne ostaa. JA värit oli ihan kivat JA voin ne hakea Tampereelta kun siellä tulee niin paljon käytyä, joten postikulujakaan ei tule. Isäntä on tosi tyytyväinen, sillä kun näytin hänelle erilaisia vaunuja lehdistä niin halusi nimenomaan Briot, joten luulen että tein huudon josta tulee kaikki pitämään, niin äiti, isä kuin tuleva muksukin.

Muuten en ole ostanut muuta kuin parit vaatteet kirpparilta, siihen se onkin sitten jäänyt. Mutta onhan tuossa jo, kun vaunut ja pinnasänky on jo olemassa. Nyt puuttuu enää: pinnasängyn patjat, vauvanvaatteille lipasto ja hoitotaso. Ja parit 56 senttiset vaatteet (jostakin syystä ostan koko ajan isompia kuin mitä pitäisi) sekä välikausihaalari sitten sairaalasta kotiutumista varten.

Että kaikenlaista sitä tässä pitäisi vielä ehtiä... Yritän laittaa kuvia vaunuista sitten kunhan saan ne meille kotia asti tuotua...