Ja odotus jatkuu ja jatkuu...

Ei tepsinyt mökkireissut eikä mitkään muutkaan tämän viikon ulkoilut, siivoamiset eikä saunomiset, sillä edelleen täällä ollaan samassa jamassa. Ei ole auttanut myöskään kuninkaallisten häiden seuraaminen (joka osoittautui puuduttavammaksi hommaksi kuin mitä olisin ajatellut). Eli täällä sitä vaan odotellaan ja odotellaan, josko jotain tapahtuisi. Olen tällä viikolla keskittynyt kodin siistinä pitämiseen (=mieli rento, kun milloin vain voi lähteä) ja toisaalta siivous tuo kivaa fyysistä tekemistä itselle. Tämän lisäksi olen leiponut, leiponut ja leiponut ja käynyt hoitamassa asioita kaupungilla tai sitten vaan käynyt kaupungilla esimerkiksi jädellä. Olo on ollut ihan hyvä, mutta edes kaupungille tehdyt kävelyreissut eivät ole aiheuttaneet supistuksen supistusta, mikä on ollut todella raivostuttavaa huomata.

Olen miettinyt viime viikon supistuksia, ja osittain ne taisi johtua siitä kun kävin hierojalla. Hierojalla käynti osui viime viikon tiistaihin, ja sitten keskiviikkona ja torstaina olikin supistuksia. Ihan kuin kroppa olisi rentoutunut sen verran siellä hierojalla, että supistukset alkoi. Ennen laskettua aikaa minulla ei ole hierojalle aikaa varattuna, joten en pääse tätä teoriaa kyllä enää testaamaan.

Laskettuun aikaa on hurjan vähän aikaa enää jäljellä, enää 9 päivää, eli nyt mennään viikoilla 38+5. Toisaalta päivät tuntuu kuluvan ihan hurjan hitaasti, mutta kun niitä on jäljellä enää niin vähän, niin tuntuu että yhdenkin päivän ohittaminen on tosi iso juttu. Neuvolassa käydään nyt joka viikko, ja mitään hälyyttävää ei siellä ole tullut vastaan. Paino nousee ja turvotusta tulee lisää, siinä varmaankin ne olennaisimmat kuulumiset neuvolarintamalta. Närästystä on tosi paljon, ja en yhtään enää jaksaisi kantaa tätä mahaa. Yöllä kyljen kääntäminen aiheuttaa tuskaa, ja ihan pian ollaan siinä, että tarvitsen siihen miehen apua.

Henkisesti olen rauhallisin mielin ja vain odotan. Mitenkään erityisesti ei pelota, sitä normaalia "toivottavasti kaikki menee hyvin ja lapsi on terve" -pelkoa lukuunottamatta. Se on taustalla koko ajan, kuten odottaa saattaa. Yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen voin jo pikku hiljaa sanoa, että alan olla valmis myös henkisesti tulevaan muutokseen. Äitiyslomalla on ehtinyt miettiä paljon sitä, miten elämä muuttuu ja miten siihen muutokseen sopeutuu. Äitiyslomalla onkin ollut minulle kyllä paljon merkitystä, elämä on rauhoittunut jo valmiiksi ja on päässyt todellakin lataamaan akkujaan tulevaa varten.

Mutta nyt sais jo loppua. Josko se olis se 1.5? Se olis ihan kiva päivä ja aina olis sopivasti isommat pippalot synttäriaikaan... Se olis hyvä, eli tähdätään siihen. Juu, no niin, nyt se on päätetty, 1.5. meillä synnytetään... ; )

Ja ei mitään uutta

Lupaavasti koko keskiviikon kestäneet supistukset ovat menneen talven lumia niin sanotusti, eli eivät ole saaneet jatkoa. Koko keskiviikon supisteli, noin kahdeksan tunnin ajan, joten jotakin edistystä on tapahtunut. Vauvan peppu tuntuu myös eri kohdassa kuin ennen, noin 10- 15 senttiä alempana vatsan päältä tunnusteltuna, ja kävely muuttui hankalammaksi keskiviikon seurauksena. Tästä voisikin päätellä, että meillä on menty alaspäin ja mahdollisesti jopa kiinnitytty. Jotakin edistystä on siis selkeästi tapahtunut, ja tuntuukin, että h-hetki on taas astetta lähempänä. Huomennahan ollaankin jo viikoilla 38+0, joten ei se lähtö synnärille edes taida olla enää kovin epätodennäköistä.

Lähtöä kovasti odottelen, mutta supistuksia ei ole siis keskiviikon jälkeen juurikaan ollut, ei ainakaan säännöllisesti, joten ei tässä ainakaan ihan heti olla synnärille menossa. Huomenna mennään käymään vielä mökillä, noin 80 kilometrin päässä hoitamassa kesärenkaiden vaihto ja auton pesu, joten jos huomisen jälkeen jotain tapahtuis niin se olis ihan ok... Kovasti on sukulaiset ja muut tilailleet h-hetkeä vapuksi, kun kaikki tuntuvat olevan menossa tästä ohi jne, ja haluaisivat jo kovasti nähdä pikkuisen, eikä niin ei-pikkuista äitiä.

Muuten ei ole mitään erikoista, paitsi että olen saanut yhden lisäyksen raskausvaivoihin... Koko raskauden ajan olen turvotusta odotellut, mutta edelleenkin menee samat kengät jalkaan kuin raskauden alussa. Sormukset otin jossakin kohtaa pois, kun kuvittelin että sormissa olisi hieman turvotusta. Nyt voin kuitenkin todeta, että silloinen turvotus ei ollut mitään verrattuna siihen mitä nyt on. Ihan muutamassa päivässä sormista on muodostunut sellaiset turpeat pötkylät, ja tiettyjä kenkiä en ole edes uskaltanut sovittaa jalkaan. Yritän hoidella tätä kotikonstein, eli syömällä ananasta, ja katsotaan mihin se riittää. Teen juontiakin minulle on suositeltu, mutta sitä menee jo niin paljon päivässä muutenkin, etten sen lisäämistä pysty edes miettimään. Jos turvotus lähtisi pääsiäismunien ja muiden herkkujen syömisellä, niin mulla ei olis mitään hätää, mutta ainakaan vielä en ole kuullut sellaisesta...

Hyvää pääsiäistä!

Normaalia normaalia

Neuvolassa käyty ja lääkäri ultrasi lapsiveden määrän. Se oli normaali, joten ei mitään hätää sen suhteen. Samassa tehtiin painoarvio, jonka tekeminen osoittautui hyvin hankalaksi, sillä pienokaisemme oli kovasti sitä mieltä, ettei minkäänlaista mittaa hänestä oteta. Neuvolalääkäriltä meni 50 minuuttia meidän kanssa, että sai tarvittavat mitat kasaan. Koko oli ensimmäisen arvion mukaan 3448g ja toisen mukaan 3557g. Ja nämä ovat nyt sitten eilisen tilanteen, eli 37+2 viikkojen mukaisen hetken painoja. Laskettuna aikana ollaan neljässä kilossa, ja jos menee yli, niin sitten ollaan yli neljässä kilossa. Eli ei sieltä mikään keijukainen ole tulossa.

Eilen tehtiin samoilla reissuilla myös viimeiset ostokset, kun hoitotaso ja apteekista ostettavat tavarat löysivät meille tiensä. Ja nyt on kaikki ihan oikeesti valmista. Kuin tätä juhlistaakseen minua on supistellut aamun. Tai sanotaanko nyt näin, että kuvittelisin, että minua on supistellut pitkin aamua. Aamulla sain hädin tuskin aamupalaa tehtyä, kun selässä alkoi menkkamainen jomotus, joka aina välillä hävisi, ja sitten taas tuli takaisin. Noin vartin välein tätä on nyt tullut, ja parisen tuntia. Samalla minulla on myös todella todella huono olo, tuntuu kuin oksentaisin minä hetkenä hyvänsä. Näitä nyt sitten tutkaillaan, että mitäs nämä tarkoittavat... Toivoisin kovasti, että voimistuisivat ja tuntemukset siirtyisivät myös vatsan puolelle, jotenkin mieluummin synnyttäisin 3,5 kiloisen jampan kuin 4,5 kiloisen... Ihme juttu

20 päivää and counting

Täällä möllötellään edelleen yhdessä koossa niin kuin odottaa saattaa. Eilen kuitenkin saavutettiin se maaginen rajapyykki, eli täysiaikaisuus! 37+0 paukahti täyteen ja meillä aletaan toden teolla valmistautumaan odotukseen. Sairaalakassi on pakattu ainakin osittain, ja kassissa on lista asioista, mitkä sinne pitää vielä sitten h-hetkellä lisätä. Vauvan vaatteetkin on laitettu jo valmiiksi laukkuun ja laukku kaukaloon, joten miehen ei tartte niitä sitten valita. Nyt kun kelit tosin lämpesivät oikein urakalla, niin täytyy miettiä josko pitäisi jostakin vielä ostaa hupparitakki, sillä se voisi olla paras kotiutumisvaate pienokaiselle, taitaa tulla kuuma haalarissa. Täytyy sitä vielä harkita. Muuten kaikki on valmista pienokaiselle, ja nyt vain odotellaan.

Edellisessä neuvolassa kaikki oli melkein hyvin. Muuten kaikki ok, mutta viime kerralla oli meidän oma terveydenhoitaja poissa, ja paikalla oli sijainen. Hänen mielestään minulla on runsaasti eikä normaalisti lapsivettä ja hän halusi varata ajan neuvolalääkärille. Huomenna on siis edessä ultra, jolloin katsotaan onko sitä vettä kuinka paljon, ja samalla katsotaan toisaalta myös vauvan koko. En ole vielä ihan hirveän huolissani veden määrästä, koska vatsa on koko ajan ollut tosi iso, ja toisaalta down:in suhdeluvut meillä oli 1: 21 000. Eihän se mitään tarkoita, mutta kun vauva on ollut hieman yli normikoon koko ajan ja tosi aktiivinen, niin jotenkin ajattelisin, että downista ei varmaan ole kyse. Rakenneultrassa vauvan nähtiin muistaakseni myös nielevän sitä vettä, joten sellaistakaan ongelmaa ei vissiin pitäisi olla. En ole siis etukäteen miettinyt tätä hirveesti, vaan päätin odottaa huomista.

Runsas lapsiveden määrä tekee kuitenkin sen, että vatsa on iso ja painava, ja minun alkaa olla jo aika tukalaa. Kuukkelilla saamieni tietojen mukaan runsas lapsiveden määrä saattaa aiheuttaa lähdön synnyttämään mielummin ennen kuin jälkeen LA:n, koska kohtu vaan ei jaksa kantaa niin kauaa vauvan ja veden yhteispainoa. Siitäkin syystä halusin sairaalakassin valmiiksi, jos tässä vaikka synnytetäänkin ihan pian.

Viime viikonloppuna, eli siis vasta nyt menneenä lauantaina ehdittiin ekaa kertaa lauantaina Keski-Suomen keskussairaalan synnytysvalmennukseen, eli sellaiseen 1,5 tunnin esitykseen auditoriossa, jossa kätilö kertoi kaikkea olennaista sairaalaan lähdöstä jne. Sehän piti käydä neuvolan mukaan jo 32 viikolla, mutta me ei vaan päästy yhtenäkään lauantaina sinne, joten senkin käyminen jäi viime viikonloppuun. Siitä jäi hyvä mieli ja ennenkaikkea sellainen olo, että tänne uskaltaa tulla synnyttämään, niin ammattitaitoiselta se nainen tuntui. Toivottavasti kaikki kätilöt on siellä samaa sarjaa...

27 päivää jäljellä

Viime kerran jälkeen kodinrakennusvietti on räjähtänyt käsiin oikein kunnolla, ja vauvan tavarat alkavat olla kaikki valmiina. Pinnasänky on koottu, mutta odottaa vielä Brion Bed Rockereita jalkojen päihin. Viime kerran postauksessa olevasta listasta on tehty suurin osa, paitsi niistä siivousjutuista, jotka ei ole oikein inspannut.

Nyt kun vauvan sänky on koottu niin olen vaan istunut tai makoillut sängyssä moneen otteeseen ja tuijottanut siinä vieressä olevaa sänkyä ihmetyksen vallassa. Siinä se sitten kesällä tulee nukkumaan ja aikaansa viettämään. Aivan uskomatonta. 27 päivää laskettuun aikaan, ja sehän kuluu tavattoman nopeaan se aika. Nyt kun tuntee vauvan potkut, niin ei voi olla jo miettimättä, että tästä raskausmahasta pitää ihan pian luopua, ja näemme vihdoinkin sen, joka siellä toisella puolella on minua potkinut ja tökkinyt. Muutama päivä täysaikaisuuteen ja sitten siellä ollaan ihan valmiita ihmisenalkuja. Aivan ihmeellistä, että syksyllä loputtomalta tuntunut odotus alkaa olla jo ihan loppusuoralla.

Viime postauksessa listasin tekemättömät asiat, ja paljon on tullut edistystä, sillä lista on kyllä jo huomattavasti lyhyempi:

• parin pussilakanan ompelu vauvalle (aluslakanoita on kyllä, mutta pussilakanoita vain yksi)
• ristiäiskutsujen teko valmiiksi
• ristäispaikan varaaminen (meillä on vaan yksi viikonloppu mikä käy, joten täytyy varata paikka ajoissa kun kotona ei voi pitää)
  
• iPodin päivittäminen synnytystä varten
  

Siivousjuttuja:

• ikkunoiden pesu
• saunan pesu
• parin kaapin siivous

Tämän lisäksi paljon muutakin on tietysti tullut jo mieleen, mutta nythän niitä ehtii tehdä sitä mukaa kun tehtävää ilmaantuu. Tässä lähiaikoina ajattelin kuitenkin keskittyä itseni hemmotteluun. Kävin ostamassa kesäksi nätit kengät, joilla pystyy kuitenkin kävelemään todella todella pitkiä matkoja. Samoin pitäisi varata vielä aika kampaajalle, jotta saan kutrit kuntoon vauva-ajan alkukuukausiksi. Mieheltä jouluna saatu lahjakortti kosmetologille tulee kanssa käyttöön, kun ajattelin ottaa kestovärin ripsiin ja kulmiin, ihan vaan oman mielenrauhan takia. Näyttääpähän sitten vähän siistimmältä ja huolitellummalta kun sitä ei jossakin kohtaa varmaan jaksa enää miettiä miltä varsinaisesti näyttää.

39 päivää laskettuun aikaan

Jäljellä olevien päivien määrä vähenee vähenemistään. Nyt mennään jo todella pienillä luvuilla ja kun täysiaikaisuuteenkin on enää 2,5 viikkoa niin tässä on oikeasti alettava tekemään niitä tekemättömiä juttuja, mitä ennen vauvan tuloa ajattelin tekeväni.

Sitä ennen kuitenkin neuvolakuulumisia eiliseltä. Arvot ok niin protskujen, sokerin, hemoglobiinin ja verenpaineen osalta. Niissä ei mitään erikoista. Paino on noussut edelleen liikaa, nyt 800g/vko, enkä oikein tiedä miten saisin painonnousun tasaantumaan. Kai se nyt näkyy sitten se, että jos viikoilla 5-20 paino nousi 11g/vko, niin nyt sitten otetaan vahinko takaisin. Mene ja tiedä näistä nyt sitten. Tärkein uutinen kuitenkin neuvolasta oli se, että kuten olin epäillytkin, niin meillä oli käännytty raivotarjontaan maanantain ja tiistain välisenä yönä. Vihdoinkin voin huokaista helpotuksesta senkin asian suhteen, kunhan vain pysyisi nyt sitten oikein päin...

Mutta äitiysloma on nyt sitten alkanut, tai virallisestihan perjantai on ensimmäinen päivä, jolloin olen äitiyslomalla, mutta lomilla olen sitä ennen. Viime kerran kun kirjoitin, mietin kovasti mitä äitiyslomalla oikein tehdään, ja nyt olen saanut hieman listaa aikaiseksi...

Tässä on lista tekemättömistä:

• parin pussilakanan ompelu vauvalle (aluslakanoita on kyllä, mutta pussilakanoita vain yksi)
• pimennysverhojen ompeleminen makkariin (jotta vältetään liian aikaiset herätykset)
  
• pinnasängyn kokoaminen
• pinnasängyn patjan hankkiminen
• valokuvakirjan teko loppuun (puuttuu vain muutamia sivuja, ja pitää sisällään vuodet 2004-2010, joten olis jo aika saada valmiiksi)
  
• ristiäiskutsujen teko valmiiksi
• ristäispaikan varaaminen (meillä on vaan yksi viikonloppu mikä käy, joten täytyy varata paikka ajoissa kun kotona ei voi pitää)
  
• rasvojen, vaippojen jne hankkiminen
• imetysliivien hankkiminen?
• ainakin yhden imetyspaidan hankkiminen?
• iPodin päivittäminen synnytystä varten
  

Siivousjuttuja:

• ikkunoiden pesu
• saunan pesu
• pakastimen sulatus
• parin kaapin siivous
  

Tässä olisi nyt alkuun sellaisia asioita, mitä voisi saada aikaiseksi äitiyslomalla. Aikamoisen listan "keksin" tuossa ihan hetkessä. Ovat sellaisia asioita, mitkä pitäisi hoitaa, mutta ovat vaan jääneet. Jos yhden asian saisi tehtyä joka päivä ja joissakin tosiaan voi mennä parikin päivää, niin tuossa on tekemistä noin 30 päiväksi. Eli kyllä tässä hommaa piisaa. Täytyy vaan mennä sillä asenteella, että suurimman osan päivästä ottaa rennosti ja lueskelee ja lepäilee, ja sitten yrittää aina yhden asian hoitaa sen päivän tai ylipäätänsä siinä parin päivän aikana. Sillä tavoin ei pitäisi käydä liian rankaksi. Noi siivousjutut on kyllä sellasia, että jos en ehdi niin eipä sitten mitä, mikään niistä ei ole millään lailla kriittinen, joten jos niitä ei ehdi, niin ne voi sitten unohtaa. Ja miehenhän voi aina laittaa pesemään esimerkiksi saunan ja sulattamaan pakastimen.

Viikot 33+3

Työaamuja on jäljellä 2!!! Tähän kohtaan kuuluisi tuulettaa varmastikin hurjasti, mutta hieman kyllä pelottaa lomalle jääminen. Lähtökohtaisestihan lomailu on ihanaa. Siis oikea lomailu, ei äitiysloma. Lomalla kuuluu tehdä sellaisia asioita mitä ainakaan minä en yleensä arjessa ehdi tehdä. Minun listalle kuuluu aina käydä uimassa, nähdä kavereita, käydä kirjastossa, ottaa aurinkoa (jos on kesä), siivota kunnolla, mökkeillä, liikkua, liikkua, liikkua jne. Eli nämä minun lomatekemisethän on aikalailla kesäjuttuja tai muuten aika toiminnallisia. Nyt olen kuitenkin jäämässä lomalle, joka ei nyt alkuun sijoitu kesäaikaan, eli tuollainen kesähengailu esim. pihalla ei tule kysymykseen. Kunto alkaa olla aika maassa, joten siivoilu ja kaikenlainen liikkuminen on aika hankalaa. Kaverit on toisessa kaupungissa, sillä muutimme syksyllä tänne Keski-Suomeen tilapäisesti miehen opiskeluiden vuoksi. Eli mitäs minulle jää: siivous pienellä teholla, lukeminen, ja liikkuminen, mikäli se onnistuu.

En tiedä teistä, mutta minun korviini tämä kuulostaa aika vähäiseltä määrältä. Tällä viikolla olen saanut jo maistiaisen kotona olemisesta, kun töitä ei yksinkertaisesti enää ole. Kaikki työt on siirretty jo muille tekijöille ja minä olen aivan tyhjän panttina töissä. Sähköpostia tulee ehkä yksi päivässä, ja sekin tulee minulle cc:nä. Tämä viikko vaan on sitten mennyt siten, että olen istunut kotona ja tylsistynyt. Aloin kehittelemään lupaavasti jo kohtukuolemapelkoa, varmaan siksi, että pientä masennusta alkoi jo tuo kotona oleminen aiheuttaa. Nyt huomaan, että olen alkanut jonkin verran pelkäämään noita tulevia viikkoja kotosalla, ja toivomaan myös sitä, että vauva syntyisi jo viikoilla 37+ eikä sitten joskus 41+. Kotona oleminen vauvan kanssa ei nimittäin huolestuta minua yhtään, uskon vakaasti siihen, että sitten sitä tekemistä on. Ja jos tekemistä ei ole, niin väsymys pitää ainakin huolen siitä, että nukkuminen täyttää päivät. Ylipäätänsäkin sitten alkaa olla jo kesä, pääsen jossakin kohtaa vaunulenkeille ja mikäli tarvetta on, voin ottaa projektin painonpudotuksesta ja kunnon kohottamisesta. Ongelmana on vain pian koittava äitiysloman alku, jolloin vain odottelen ja odottelen ja odottelen. Mitä muuta silloin kuuluu tehdä?