Ultrassa on käyty ja pienokaisella oli kaikki hyvin. Kasvuspurtti oli sitten tapahtunut viimeisten viikkojen aikana, sillä kaverilla olikin jo kokoa 12+4. Niskaturvotus ja muut mitattavat oli normaalit.
Tässä vielä faktat;
CRL 61,1 mm
NT 1,4 mm
Uhkaukseni viimeisestä päivästä kaavuissa on toteutunut, ja olen tiukassa paidassa töissä, ja siis kahvitauolla, selvennettäköön siis, että en kirjoittele tätä työajalla. Osa työkavereista oli huomannutkin jo aiemmin muuttuvat muotoni, mutta osa ei uskaltanut kommentoida (kai ne pelkää että oonkin lihonut keskivartalosta vaan tosi paljon). Mutta eiköhän tänään viimeisillekin käy selväksi mikä on tilanne. Esimiehelle soitin kanssa, ja hän otti tilanteen tosi hyvin vastaan, onnitteli ja oli tosi kiinnostunut miten voin, ja oli kaikin puolin hyvin innoissaan tilanteesta... Ja sitten huokasi siihen malliin että alkoi miettimään miten työt organisoidaan. Mutta siitäpä hän ei kuitenkaan minulle mitään puhunut, mikä oli tosi tosi kiva juttu.
Joten kaikki hyvin valtakunnassa, ja nyt vain onnellisesti odottamaan vähän lisää. Seuraava ultra onkin sitten pari päivää ennen jouluaattoa.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskaudesta kertominen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskaudesta kertominen. Näytä kaikki tekstit
torstai 28. lokakuuta 2010
keskiviikko 13. lokakuuta 2010
Miten uutiset otettiin vastaan ja milloin niitä kerrottiin...
Monelle se missä vaiheessa raskaudesta saa kertoa tai joutuu kertomaan on hankala paikka. Laittelen tähän nyt hieman ylös niitä ajatuksia, joita niillä ihmisillä on ollut, joille tästä on jo kerrottu. Mieheni tiesi asiasta yhtä aikaisin kuin minäkin, eli noin vajaat kuutisen viikkoa sitten, ja häntä en tähän varsinaisesti laskekaan.
Ensimmäinen, jolle uutisen kerroin oli oma äitini. Soitin hänelle plussatestin tehtyäni raskausviikolla 3 + 6 ja hän otti uutiset odotetunlaisesti vastaan: uutista oli odotettukin jo, ja toivoi että kaikki menisi hyvin tällä kertaa. Käytännöllisenä ihmisenä totesi myös, että kevät/kesävauvat on niin ihanan helppoja pukemisten osalta, joten olisipa hienoa jos kaikki menisi hyvin. Käytännöllinen lähestymistapa. ; ) Isälleni kertoi äiti, joten siitä en tiedä sen enempää.
Seuraavaksi asiasta kerroin anopilleni rv 6, jonka luona olin yökylässä työasioiden vuoksi. Tarkoituksenani ei ollut kertoa raskaudesta, mutta anoppi oli varannut iltasyömistä jäkaappiin; viiniä ja erilaisia (raskaana ollessa hyvin kiellettyjä) juustoja. Parisen tuntia sain siinä miettimisaikaa, että miten asiasta anopille kerron ja kun hänelle asian kerroin, niin hän otti sen oikein hyvin vastaan, oli oikein iloinen ja totesi: Ihanaa, nyt minullakin tulee olemaan jotain kerrottavaa tyttökaverille omasta lapsenlapsesta! Se kun aina vaan kertoo siitä niiden... " Joten hiukan erilainen lähestymistapa, huomaa selkeästi että anopille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi, omille vanhemmilleni tämä onkin jo neljäs, joten ehkäpä siksi uutisetkin otettiin vastaan hieman eri näkökulmasta. Appiukolle emme itse kertoneet, vaan anoppi kertoi uutiset.
Paras ystäväni oli näiden edellämainittujen ihmisten lisäksi ainut, jolle olimme ajatelleet kertoa etukäteen. Tämä oli myös pakko tehdä siksi, että hän oli tulossa meille koko viikonlopuksi vain viikko plussauksen jälkeen raskausviikolla 5 ja kun yleensä illanistujaisissa viiniä tulee nautittua, niin tiesin ettemme häneltä voi asiaa peitellä. Ja mikäs siinä on mukavia uutisia kertoessa.
Kaikki nämä ihmiset olivat sellaisia, joille mahdollisista huonoistakin uutisista tarvittaessa kerrottaisiin, muille emme halunneet asiaa kertoa. Parin viikon päästä, 11+6 viikoilla on ultra, ja sen jälkeen on uskallettava kertoa... Kovasti suunnittelen, että miten tästä kertoisin töissä, varsinkin esimiehelle kertomisen koen todella haastavana. Pari viikkoa aikaa miettiä suunnitelma, sitten on uskallettava.
Ensimmäinen, jolle uutisen kerroin oli oma äitini. Soitin hänelle plussatestin tehtyäni raskausviikolla 3 + 6 ja hän otti uutiset odotetunlaisesti vastaan: uutista oli odotettukin jo, ja toivoi että kaikki menisi hyvin tällä kertaa. Käytännöllisenä ihmisenä totesi myös, että kevät/kesävauvat on niin ihanan helppoja pukemisten osalta, joten olisipa hienoa jos kaikki menisi hyvin. Käytännöllinen lähestymistapa. ; ) Isälleni kertoi äiti, joten siitä en tiedä sen enempää.
Seuraavaksi asiasta kerroin anopilleni rv 6, jonka luona olin yökylässä työasioiden vuoksi. Tarkoituksenani ei ollut kertoa raskaudesta, mutta anoppi oli varannut iltasyömistä jäkaappiin; viiniä ja erilaisia (raskaana ollessa hyvin kiellettyjä) juustoja. Parisen tuntia sain siinä miettimisaikaa, että miten asiasta anopille kerron ja kun hänelle asian kerroin, niin hän otti sen oikein hyvin vastaan, oli oikein iloinen ja totesi: Ihanaa, nyt minullakin tulee olemaan jotain kerrottavaa tyttökaverille omasta lapsenlapsesta! Se kun aina vaan kertoo siitä niiden... " Joten hiukan erilainen lähestymistapa, huomaa selkeästi että anopille tämä on ensimmäinen lapsenlapsi, omille vanhemmilleni tämä onkin jo neljäs, joten ehkäpä siksi uutisetkin otettiin vastaan hieman eri näkökulmasta. Appiukolle emme itse kertoneet, vaan anoppi kertoi uutiset.
Paras ystäväni oli näiden edellämainittujen ihmisten lisäksi ainut, jolle olimme ajatelleet kertoa etukäteen. Tämä oli myös pakko tehdä siksi, että hän oli tulossa meille koko viikonlopuksi vain viikko plussauksen jälkeen raskausviikolla 5 ja kun yleensä illanistujaisissa viiniä tulee nautittua, niin tiesin ettemme häneltä voi asiaa peitellä. Ja mikäs siinä on mukavia uutisia kertoessa.
Kaikki nämä ihmiset olivat sellaisia, joille mahdollisista huonoistakin uutisista tarvittaessa kerrottaisiin, muille emme halunneet asiaa kertoa. Parin viikon päästä, 11+6 viikoilla on ultra, ja sen jälkeen on uskallettava kertoa... Kovasti suunnittelen, että miten tästä kertoisin töissä, varsinkin esimiehelle kertomisen koen todella haastavana. Pari viikkoa aikaa miettiä suunnitelma, sitten on uskallettava.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)