Ultrassa 12 + 4

Ultrassa on käyty ja pienokaisella oli kaikki hyvin. Kasvuspurtti oli sitten tapahtunut viimeisten viikkojen aikana, sillä kaverilla olikin jo kokoa 12+4. Niskaturvotus ja muut mitattavat oli normaalit.

Tässä vielä faktat;
CRL 61,1 mm
NT 1,4 mm

Uhkaukseni viimeisestä päivästä kaavuissa on toteutunut, ja olen tiukassa paidassa töissä, ja siis kahvitauolla, selvennettäköön siis, että en kirjoittele tätä työajalla. Osa työkavereista oli huomannutkin jo aiemmin muuttuvat muotoni, mutta osa ei uskaltanut kommentoida (kai ne pelkää että oonkin lihonut keskivartalosta vaan tosi paljon). Mutta eiköhän tänään viimeisillekin käy selväksi mikä on tilanne. Esimiehelle soitin kanssa, ja hän otti tilanteen tosi hyvin vastaan, onnitteli ja oli tosi kiinnostunut miten voin, ja oli kaikin puolin hyvin innoissaan tilanteesta... Ja sitten huokasi siihen malliin että alkoi miettimään miten työt organisoidaan. Mutta siitäpä hän ei kuitenkaan minulle mitään puhunut, mikä oli tosi tosi kiva juttu.

Joten kaikki hyvin valtakunnassa, ja nyt vain onnellisesti odottamaan vähän lisää. Seuraava ultra onkin sitten pari päivää ennen jouluaattoa.

Raskausoireista ja - vaivoista

Viikko tässä taas vierähtikin kun olo oli oikein mainio, mutta taas tänä aamuna minua muistutettiin oikein kunnolla siunatussa tilassa olemisesta. Onneksi pahoinvointi ei ole enää kokopäiväistä ja rajoittuu enimmäkseen vain aamuihin.

Pahoinvoinnin lisäksi muita raskausoireita ei juurikaan ole. Väsymystä on ilmassa kyllä vieläkin, mutta mitään aivan ilmiömäistä koomaa en ole vielä kokenut. Suurimpana ongelmana on kuitenkin selkä. Alle 160 senttisenä iso maha tulee joka tapauksessa olemaan ongelma, mutta kun pieneen kokoon yhdistetään vielä jo valmiiksi vaivainen selkä, on ongelmia luvassa vielä tavallista enemmän. Eilen kävin tutulla hierojalla, joka ei lupaillut kovin hyvää selän osalta. Hän sanoi selän lihasten olevan todella jumissa jo nyt. Selän notko on myös syvä jo nyt, joten senkin vuoksi ongelmia on luvassa. Ja kyllähän sen jo huomaa, muutamana yönä on jo nyt ollut hankala nukkua, joten en edes halua ajatella millaista selän kanssa tulee olemaan puolen vuoden päästä kun raskaus on lopuillaan. Hierojalla täytyy ainakin käydä ahkeraan ja toivoa parasta.

Tämä hierojan päivittely tietenkin nosti minulla pinnalle huolen töissä jaksamisesta. Tänään minun piti olla päivä Helsingissä sisäisissä palavereissa, mutta peruin sen. Selkäni ei vaan yksinkertaisesti jaksa yhteensä 14 tuntia matkustamista ja palaverissa istumista. Se ei ole enää mahdollista. Neuvolassakin varoiteltiin, että henkisesti voisin jo varautua siihen, että vuoden vaihteen jälkeen töissä käynti voi olla aika epäsäännöllistä, juuri tämän selkähistoriani takia siis. Jos niin käy, niin mitäänhän sille ei voi, mutta tuntuupa ikävältä jättää työnantaja pulaan.

(Sairas)lomailu ei oikein muutenkaan sovi minulle, kun en ole sitä kotona istuvaa tyyppiä sitten yhtään. Ja kun minulla olisi vaikka mitä juttuja ensi vuodellekin sovittuna. Tilasin jo netistä raskaustukivyön, josta toivon olevan apua ainakin tämän hetkiseen tilanteeseen. Toivottavasti se vain saapuisi mahdollisimman pian.

Selkäkivuista huolimatta mieli on positiivinen ja en millään malttaisi odottaa vajaan parin viikon päästä koittavaa nt-ultraa. Ihanaa päästä taas kurkkimaan pienen vointia.

Ensimmäiset liikkeet nähty

9 + 3 (10. raskausviikko)

Kuten moni muukin nykypäivänä ensimmäistä lastaan odottava (miksei toista tai kolmattakin), minäkin haluan jättää mietteeni ja ajatukseni jonnekin ylös odotuksen ajalta. Aloittelen blogia ehkä hieman myöhemmin kuin monet muut, sillä en ole aivan ollut varma siitä, että onhan siellä joku varmasti matkassa mukana, ja muutenkin ajatuksia on luonnollisestikin askarruttanut alkuraskauden riskit. Blogin kirjoittaminen ei sinänsä riskejä kasvata, mutta pientä taikauskoisuutta on täälläkin ollut ilmassa.

Kävimme eilen pienin epätietoisuuden vallassa ultrassa, kun kuvittelin että kaikki ei ole enää hyvin. Oireet olivat hävinneet jo edellisellä viikolla, ja se säikäytti. Kaikki oli kuitenkin hienosti, ja ultrassa näimme kaksi kappaletta käsiä ja jalkoja, vimmatusti sykkivän sydämen ja muutenkin hyvin hyvin vilkkaita liikkeitä. Pikkuruinen vastasi myös hienosti viikkoja! Se oli niin uskomattoman hienon näköistä, että minäkin aloin uskomaan siihen, että kaikki menee ihan hyvin.

Tätä raskautta ennen minulla on ollut yksi keskenmeno parisen vuotta sitten ja tästä tulokkaasta tulisi esikoisemme. Odottavan aika on pitkä ja olen hieman kärsimätön ihminen, mikä ei lupaa tästä odotuksesta helppoa vaan piiiitkääältä tuntuvaa uuvuttavaa odootustaaa. Mitenkähän mä jaksan? Yli 200 päivää odotusta edessä. Ja se on paljon se.