Viimeisen parin viikon aikana Möntin liikkeet ovat alkaneet tuntua yhä selvemmin. Potkuja satelee koko ajan ja vatsasta on tullut sellainen Alien- vatsa, se kun kumpuilee ja liikkuu sen näköisenä kuin joku haluaisi tulla vatsanahasta läpi minä hetkenä hyvänsä. Kivaahan se on, mieskin tuntee liikkeet paljon paremmin ja pääsee koko ajan paremmin mukaan tähän odotukseen. Edelleen lauletaan Möntille pari kertaa viikossa Hannikaisen Oravan pesä -laulua, jospa se sen avulla rahoittuisi sitten myös täällä vatsan toisella puolella. Mies myös juttelee vatsalle, ja aika hyvin siellä liikkeet hiljenee silloin, joten näyttäisi siltä että vatsassa keskitytään välillä melskaamisen sijasta myös kuuntelemiseen.
Henkisesti viimeinen viikko on ollut erilainen kuin muut. Nyt alan oikeasti ymmärtämään konkreettisemmin pienokaisen tulon ja toisaalta alan väsymään huomattavasti enemmän. Huomaan mielialojen muuttuvan nopeampaa kuin ennen, ja lähinnä nyt uusina ilmenneet neuvottomuuden ja jaksamisen tunteet liittyvät töihin. Alkuviikosta tunsin maanantaina suoranaista epätoivoa sen suhteen miten jaksan eteenpäin kokonaisen viikon verran töissä. Onneksi ensi kerralla neuvolassa onkin se kerta, jolloin puhutaan mielialoista ja jaksamisesta ja sen sellaisesta. Tulee kyllä oikeastaan ihan tarpeeseen ja täytyy kysyä hieman ammattilaisten mielipidettä tähän töissä jaksamiseen. Nukun öisin jo sen 9 tuntia, minkä nukuin alkuraskaudessakin. Tämän lisäksi nukun päiväunet ja silti olen jo seiskan aikaan ihan puhki. Yöunet taitavat olla aika katkonaiset, kun heräilen selän tai vessassa käynnin takia, mikä sitten näkyy väsymyksenä illalla. Kai se on vaan uskottava, että energinen toinen kolmannes alkaa olla takana ja edessä on pikkuhiljaa viimeisen kolmanneksen väsymys ja krempat.
Pesänrakennusvietti on täällä oikein kunnolla valloillaan. Aloin miettimään miten mahdutaan meidän nykyiseen makuuhuoneeseen pinnasängyn kanssa. Totuus taitaa olla, että ei mahduta. Meillä on toinenkin makkari, jota olen pitänyt pienempänä, mutta viikonlopun mittailujen perusteella se onkin samankokoinen kuin nykyinen. Vaikka toinen huone tuntuu pienemmältä, niin se on eri mallinen, ja tästä johtuen mahdumme sinne paljon paremmin. Työhuoneena nykyisen oleva huone on pitkänmallinen, seinäpintaa on paljon, kun taas makkarimme on ihan neliö, jossa yksi seinä on täynnä kaappeja. Pinnasänkyä ei saa sinne mitenkään fiksusti. Eli nyt alkaa operaatio makuuhuoneen vaihto. Ensin pitää siivota häkkivarasto, jotta nykyisestä työhuoneesta saadaan sinne kerääntynyttä turhaa rojua alas säilytykseen, jotta saadaan työhuone tyhjäksi ja jotta sen voi tapetoida. Ja sitten päästään muuttamaan huoneita. Onneksi tulee talviloma, ehkäpä sillä viikolla saataisiin kaikki tapetointiin asti valmiiksi. Tai ehkäpä se tapetointikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti