Kotona taas

Olemme palanneet kotiin torstai-iltana uuden tulokkaan kanssa. Poika syntyi Eurooppa-päivänä 9.5.2010 klo 20.55 ja mitat olivat 4600g ja 52cm. Olemme olleet nyt pari päivää kotona ja kaikki on hienosti. Poika nukkuu ja syö, ja syö ja nukkuu. 

Kaikki ei mennyt ihan oppikirjojen mukaan, mutta lopussa kiitos siis seisoo. Perjantaina klo 6.00 melkein viikko sitten menivät lapsivedet. Supistukset eivät kuitenkaan alkaneet kuin hyvin lievinä, joten perjantai-iltana kävimme näytillä synnärillä ja saimme lähteä vielä illaksi kotiin. Lauantaiaamusta synnytystä käynnistettiin lääkkein synnärin vuodeosastolla. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Sunnuntaina sama jatkui, kunnes iltapäivällä vauvan sydänäänet romahtivat kerran supistuksen aikana, ja osastolla ei uskallettu enää jatkaa käynnistystä, vaan minut vietiin synnytyssaliin tarkempaan seurantaan ja tippa-käynnistykseen. Koko ajan oli siis suppareita, ja kipeitä sellaisia (lauantaiaamusta sunnuntai-iltaan), mutta ne ei vaan saaneet oikein mitään aikaiseksi. Käynnistystä jatkettiin salissa sunnuntai-ilta ja yö, ja silloin se saatiin kunnolla käyntiin. Eteneminen oli kuitenkin koko ajan todella hidasta ja maanantai-iltana yhdeksän aikaan lääkärit tekivät sektiopäätöksen, koska tulivat siihen tulokseen, ettei vauva mahdu ulos ja siksi synnytys venyy. Tähän liittyi epäily väärästä tarjonnasta, jonka kätilö oli esittänyt. Tämä epäily vahvistettiin vielä ultrassa, jossa todettiin, että lapsi oli tulossa ns. avoimessa lakitarjonnassa, eikä se mitenkään mahtuisi ulos. Joten 20.55 poika näki päivänvalon kiireellisen sektion tuloksena. Sektio meni hienosti ja parantuminen on ollut yllättävän nopeaa, sillä olemme todellakin nyt jo kotona koko konkkaronkka. Eli oli sitten sellainen pitemmän puoleinen tuo synnytys, onneksi se on jo ohi. 

Synnytys oli kuitenkin todella positiivinen kokemus, ja siitä jäi todella hyvä mieli, ei minkäänlaisia traumoja, vaikka venyikin niin kovin pitkäksi.

Ensimmäiset päivät on menneet ihmetellessä, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme voittaneet jossakin vauva-lotossa, sillä olemme saaneet niin hyväntuulisen pojan, että ei ole tosikaan. Tilanne varmasti muuttuu vielä, mutta ainakin tämä kotiintulo sujui aivan käsittämättömän mallikkaasti. Ensimmäisenä yönä meillä valvottiin noin 45 minuuttia, jolloin ruokailtiin, ja sama toisenakin yönä. Tuntuu hurjalta, että jo kaksi ensimmäistä yötä ollaan menty yhdellä syötöllä, toivottavasti tämä jatkuukin näin.

3 days left

Tickeri näyttää, että kolme päivää laskettuun aikaan, ja siltä se kyllä tuntuukin. Olo on ollut todella tukala lähipäivinä ja oletettavasti muuttuu siis tukalammaksi. Ei siis tullut vauvaa meille 1.5, joka olis ollut tosi tosi kiva päivä, eikä 3.5., ei 5.5. (oletan, että ei tule tänään) ja hieman epäilen, että tuleeko huomennakaan.  Vatsa on kyllä laskeutunut ihan viime päivinä, todella paljon, mutta kuukkelin avulla löydettyjen vastausten mukaan se ei tarkoita yhtään mitään. Supistuksia ei tällä viikolla ole juurikaan ollut. Eli näyttäisi kovasti siltä, että yli mennään lasketusta ajasta niin että heilahtaa.

Mitään erityisiä konsteja ei ole otettu käyttöön, eli täällä vaan tuskaisesti odotetaan ja odotetaan ja odotetaan. Minun piti varata ensi viikolle vyöhyketerapeutti, mutta sitäkään en ole muistanut tehdä, mikä ärsyttää tällä hetkellä aikas paljon. Sen sijaan löysin YouTubesta pätkän akupainelusta hakusanoilla "acupressure induction of labour" jonka mukaista painantaa aloitettiin eilen. Tähän sain vinkin serkultani, joka synnytti esikoisensa noin 39 viikoilla, ja oli harrastanut näiden pisteiden painelua päivittäin muutaman päivän ajan ennen synnytyksen käynnistymistä. Eihän näistä mitään apua ole, jos kroppa ei ole valmis synnyttämään lähtöön, mutta otinpahan nämäkin keinot käyttöön eilisestä alkaen. Jos se vaikka valmistaisi jotenkin kroppaa. Välittömästi painelun jälkeen huomasin vatsan hieman valahtaneen, mutta en usko akupisteiden painelulla olleen asian kanssa mitään tekemistä, taisi vaan olla, että huomasin muutoksen juuri silloin kun painelun lopetin. Vaikka yksi pisteistä kyllä suoranaisesti vaikuttaa nimenomaan siihen lapsen alaspäin menoon, mutta mitenkäs näistä nyt tietää. Jos tänään tai huomenna käynnistyy synnytys, niin sitten alan uskomaan tuohon akupainelun taikaan ja täytyy alkaa tutustumaan akupunktioon muidenkin vaivojen hoidossa. Yllättävän helposti löytyi kyllä ne oikeat pisteet. Siis tuntuu ihan erilaiselta painella nilkan yläpuolelta sitä luuta kuin sitten tuota akupistettä, joka on siis ainakin minulla aivan törkeän kipeä kohta. Vähän tunnen oloni hipiksi, nyt kun on otettu akupisteiden painelukin käyttöön, mutta en anna asian häiritä. Jos se toimii niin hippeilystä viis.