Möntti reenaa kovasti potkunyrkkeilyn tulokas-sarjan mestaruutta silmälläpitäen. Napa tuntuu välillä ihan hellältä, kun monotus on niin kovaa, varsinkin iltaisin. Liikkeitä tuntuu todella paljon ja huolta vauvan kunnosta ei sen takia hetkeen ole ollutkaan. Välillä vatsassa tuntuu siltä kuin siellä heitettäisiin vähintää kuperkeikkaa, ja siltä se kyllä näyttääkin kun vatsa aaltoilee pinnalta. Miehen ei tarvitse enää metsästää liikkeitä, vaan hän voi vaan katsella vatsaa ja todeta ihan silmämääräisesti miten siellä touhutaan.
Pesänrakennus on jatkunut ja täällä on siivottu ja siivottu ja... Nurkkia on käyty läpi ja vauvan vaatteetkin on nyt kaikki pesty ja laitettu kaappiin valmiiksi. Vieläkin puuttuu monia asioita, mutta minulla on jotenkin sellainen olo, että ehtiihän noita sitten. Kotiintulovaatteet on aiheuttaneet hieman hämminkiä, sillä kun laskettuaika on 8.5. niin keli voi olla mitä vain. Jos vaavi tulee viikoilla 38+ niin ollaan vielä huhtikuun puolella ja pääsiäisen tienoilla, jolloin tarvitaan kylmemmän kelin vaatteet. Jos tulokas päättää tulla vasta pari viikkoa lasketun ajan jälkeen, niin silloin ollaan jo melkein kesässä. Ostin käytettynä keväthaalarin kokoa 56, joka kyllä on aika reilu. Se on sellaista tuulipukukangasta, ja tuulipuvun paksuinen ylipäätänsä, joten sinne alle voi sitten laittaa tarpeen mukaan mitä vaan ja menee ainakin huhtikuun ja toukokuun alun lapsella. Jos taas lapsen syntyessä on jo kuumat kelit, niin meillä ei ole oikein mitään niin söpöä potkaria tai mitään muuta sellaista vaatetta jossa haluaisin lapsosen tuoda kotia. Paljon on vaatteita, mutta jotenkin sitä ajattelee, että kotiintulovaatteet voisi olla vähän erikoisempia. Joten ehkäpä vielä kirpparilta täytyy käydä katselemassa joku siisti ja söpö potkari ja joku takki sen kanssa. Ja nämäkin siis haetaan nimenomaan kirpparilta, se kun on edelleen mielestäni ehdottomasti paras paikka lastenvaatteiden hankkimiseen.
Ystäväni kävi luonani parisen viikkoa sitten ja kertoi kokemuksiaan lastenvaatteista, jotka otin kiitollisina vastaan. Hän kertoi, että parhaat vaatteet 0-2kk vanhalle on a) kietaisumallisia b) käännettävillä hihansuilla. Nämä teesinsä hän perusti siihen, että jos on varsinkin ensimmäisestä lapsesta kyse, niin kun siinä alussa ei ole kuitenkaan mikään konkari käsittelemään lasta, niin vaatteiden pukeminen on miellyttävämpää niin pukijalle kuin puettavalle, jos sitä vaatetta ei tarvitse pujottaa sen pienen ja herkän pään läpi, vaan sen voi vaan kietaista lapsen ympärille. Toiseksi jos sellaisessa vaatteessa olisi vielä kääntöhihat, niin se olisi täydellinen kun erillisiä raapimistumppuja ei tarvita. Siinä vaiheessa kun sain nämä neuvot, niin omasta mielestäni melkein kaikki vaatteet oli jo hankittu. Minulla oli yksi pieni kietaisubody, se joka tuli tänä vuonna pakkauksen mukana. Kirpparilta löysin lisäksi pari paitaa ja aikalailla samanlaisen bodyn kuin se äitiyspakkauksen valkoinen body, joten nyt yläosia on jo 4. Täytynee hieman käydä vielä kirpparilla parin viikon päästä tutkimassa tilanne uudestaan, jos sitten löytyisi vielä edes pari bodya. Aluksi ajattelin, että onpa ikävää, kun kaikki on jo ostettu ja nyt kävikin näin, mutta kun nuo pari paitaa ja body kustansi yhteensä 1,70e niin tajusin, ettei hätä ole sen suurempi vielä, ja hyvin ehtii vielä ehtiä kietaisumallisia vaatteita pienokaiselle. Hieman vaan tietenkin ärsyttää se, etten itse tätä tajunnut, kuinka paljon helpompaa on pukea vaatteita kietaisumalliin. Muistan vieläkin sen kauhun kun yritin löytää joskus vuosia sitten noin puolitoistavuotiaalle kummitytölle hänen kaapistaan jotakin vaatetta jonka saisin varmasti menemään läpi hänen päästään. Kaikki pääaukot tuntui niin pieniltä, että tiesin että kokemattoman käsissä niiden pukemisesta syntyisi vain huutoa.
Lastenvaatteiden osalta on tullut täydennystä myös ihanasta suunnasta, nimittäin äidiltäni. Hän avasi salaiset kätkönsä ja sain ihania retrovaatteita 70-80 lukujen taitteesta. Vaatteita ei ollut montaa, mutta lakanoita oli tosi tosi paljon. Keltaisia ja isokuviollisia lakanoita on nyt sitten vissiin 8 aluslakanaa, joten niitä ei ainakaan tarvita lisää. Lakanoissa hienointa on ehdottomasti se, että ne on niin moneen kertaan pestyjä, että niistä on kulunut sellaisia ihanan pehmeitä, jotka ei varmasti tunnu pahalta vauvan ihoa vasten. Samaa ei voi muuten sanoa tämän vuoden äitiyspakkauksen mukana tulleesta pussilakanasta, joka ensimmäisen pesun jälkeen muistutti lähinnä peltiä. Pesin sen 4 kertaa putkeen, että sain ne käsittelyaineet siitä pois ja lakanan pehmiämään, ja vaikka silitinkin sen, niin se on edelleen aika kova pienen lapsen käytettäväksi. Äidin kätköistä saatiin edellisten lisäksi sellaisia kosteussuojia pinnasänkyyn patjan päälle ja sitten 70-luvun makuupussi, joka oli oranssi-ruskea väritykseltään. Se on niin hieno. :) Äitini tuntui säilyttäneen kaiken, sillä jopa minun ja veljeni tuttipullot oli tallessa. Kiva niitä oli nyt katsella ja ihastella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti