16 + 4

Miten nämä viikot voi mennäkin näin lujaa? Aivan käsittämätöntä. Ihan kuin vasta äsken oltaisiin oltu siinä "uskaltaako kertoa vai eikö vieläkään" -tilanteessa ja nyt viikonloppuna pärähtää jo 17 viikkoa täyteen. Aivan uskomatonta.

Välissä on tapahtunut yksi totaalisen turha neuvolakäynti, jossa vastassa oli sijainen, jota ei kiinnostanut kyllä yhtään mitä minulle kuuluu, halusi vaan merkinnät seurantaa varten ja minut pihalle mahdollisimman pian. Aivan turha reissu. Mutta jotakin hyvää siitä kuitenkin seurasi, eli paino katsottiin siellä ja se oli kahdeksassa viikossa noussut + 100g!!! Jee! Aivan käsittämätöntä miten vähän se on noussut, vaikka olen syönyt mielestäni todella paljon. Ja tähän täytyy kyllä lisätä, että ekassa punnituksessa ei ollut kengät jalassa, mutta tässä toisessa oli, joten paino olis oikeesti tippunut vähän jos olisin jaksanut kengät riisua.

Toinen hieman ikävämpi asia oli hemoglobiinin tippuminen. Ekassa neuvolassa 143 ja tässä toisessa 114. Että väsymys ja hengästyminen menee varmaan osittain tämän piikkiin. Ruokavaliolla yritän tätä korjata, eli maito pois silloin kun syön lihaa, ja pinaattia ja persiljaa enemmän mukaan ruokavalioon. Katsotaan miten tämän kanssa käy.

Selkäkivut ja varsinkin nuo liitoskivut hellittivät muutaman päivän jälkeen ja viikonlopun jälkeen varsinkin olo on ollut siltä osin aika normaali. Toivottavasti pysyvätkin poissa pitkään, ei tarttisi tulla takaisin vasta kuin pitkällä seuraavan vuoden puolella. Tähän tietysti auttaa myös hieroja, joka näki jo jotain parannusta selässä tapahtuneen, olossakin se ehkä jo hieman tuntuu.

Tänään sain myös ensimmäisen vauvoihin liittyvän tavaran. Työkaverin kaveri luopui omasta kantoliinastaan ja minä sain sen. Tuossa se nyt odottelee kotiin pääsyä, jolloin minä aion testata sen käyttöä, ehkäpä käsipainolla, jonka käärin pyyhkeeseen. Tänä iltana ei siis tule olemaan tylsää, kun opettelen erilaisia sidontoja. Onneksi minulla ei ole mitään pieniä eläimiä, joita voisi retuuttaa, sillä eräs ystäväni paljasti kerran testanneensa kantoliinan käyttöä kissallaan, joka nautti kuulemma suunnattomasti kokemuksesta. Uskoo ken tahtoo.

Au Au

Kivut ovat löytäneet tiensä tänne ja en ole ollenkaan onnellinen tästä tilanteesta. Kyseessä on siis liitoskivut, jotka alkoivat sunnuntaina. Kävely = kipua, istuminen = kipua, nukkuminen = kipua. Eli aikalailla kaikissa mahdollisissa asennoissa voi kipuilla, onneksi tänään vähemmän kuin eilen. Eilen sätkin pitkin päivää kun vihlova kipu yllätti koko ajan. Paikka vaihtelee, eli välillä häpyluun ja vasemman jalan välissä ja sitten taas toisella puolella, kunnes siirtyy taas häntäluun tienoille. Jotenkin olin varautunut, että keväällä voisi kipua jo ollakin, mutta en oikein uskonut, että jo viikoilla 15+3...

Liitoskipuja on kuvailtu netissä monella tavalla, mutta itse tunnistin ne liitoskivuiksi siitä, että nyt todellakin tuntuu siltä kuin joku halkeaa luissa tai joissain sen kaltaisessa kudoksessa. Ei ollenkaan samanlaista kipua kuin lihaskipu tai alkuraskauden kohdun kasvukivut. Tämä on pistävämpää ja sellaista nopeaa ja vihlovaa. Keskustelupalstojen luotettavan tiedon mukaan alkaa puolen välin paikkeilla ja yleensä kestää loppuun asti. Kivusta pääsee synnyttämällä. Great.

Ja sitten mä olen aina ihmetellyt sitä ankkamaista vaappumista mitä odottavat naiset harrastaa. En ihmettele enää, tuntuu ettei kroppa enää taivu tavalliseen kävelyyn, joten olen alkanut vaappua. Jo nyt! Minä luulin, että olisin saanut olla rauhassa jonnekin viikoille 3o + asti, mutta toisin näyttää käyvän. Elelen kuitenkin sellaisessa todellisuudessa vielä, jossa nämä kivut ovat täällä vain hetken, ja sitten tulevat vasta ensi keväänä takaisin.

Näistä kivuista ajattelin huomenna mainita ensinnäkin hieroja-fysioterapeutilleni ja sitten tietenkin huomisessa neuvolassa! Ihanaa kun pääsen ensin oikein kunnolla hoidettavaksi ja sitten valittamaan hieman kivuista jne neuvolaan. Kaikesta löytyy tietenkin se mutta, ja tässä neuvolan tapauksessa varjopuolena on neuvola = punnitus, eli huomenna totuus selviää painonnoususta. Onneksi ei tarvitse vielä tänään sitä surra, sillä jotenkin kuvittelisin, että uutiset tulevat olemaan painon osalta katastrofaalisia...

Touch This and Die!

Mikähän siinä on, että raskaana olevasta naisesta tulee jollakin mystisellä tavalla yleistä omaisuutta noin niinkun ruumiinsa puolesta siinä vaiheessa kun vatsa alkaa näkyä. Tätä pohdintaa olen nyt käynyt muutamia päiviä, ja tämän kirvoitti työkaveri, joka ajatteli minun vatsan taputteluni olevan hyvä juttu. Vaikkakin työkaveri tarkoitti varmasti aivan superhyperhyvää eleellään, niin hän todellisuudessa aiheutta vain suunnatonta hämmennystä. En oikein tiedä miten päin olisin tilanteessa ollut.

Olenkin miettinyt erilaisten printtipaitojen tekoa, jotka ohjaisivat ihmisiä olemaan koskettamatta vatsaani. Tähän mennessä olen päässyt ajatuksissani vain sellaiseen paitaan, jossa lukisi "Touch this and die!" tai jotakin muuta yhtä herttaista. Olisko kenelläkään ehdotuksia? Tällaisia voisin oikeasti tehdä joululahjaksi kaikille raskaana oleville ystävilleni, jotka ovat kohdanneet saman ongelman...

Muuten vatsankasvattelu on jatkunut omissa uomissaan. 14+ 4 on nyt tällä hetkellä mittarissa, ja vatsa on taas mielestäni kasvanut. Omat vaatteet, topit jne, rullautuvat jo kivasti ylös, ja jotkut pienimmät hyppäävät jo mahan päälle suoraan. Eli joitakin vaateostoksiakin on joutunut tekemään. Lähinnä olen ostanut vain pitemmän mallisia paitoja ja muuta sellaista kivaa. Mitään en ole vielä pienokaiselle ostanut, vaikka kovasti himottaisikin jonkun pienen jutun ostaminen, jota voisi sitten itkeskellen hypistellä iltaisin.

Lastenvaunuasiaa olen myös pohtinut ja olen alkanut selvittää kaikenlaisia eri vaihtoehtoja. Hieman mietityttää se kun lapsi syntyy keväällä, eli on kesän aikaa aikas pieni, jolloin varmaankin paras olisi kova koppa, jotta nukkumisesta tulisi kaikista vähiten tukalaa... Mutta sitten taas voisi vetää sen johtopäätöksen, että kun kylmät kelit tulee loka-marraskuussa, niin vauva on jo aika iso, ja jos on kova koppa, niin ei välttis mahdu sinne enää. Eli pitäis olla varmaan jotkut vanhat ja tilavat parvekevaunut..? Joka tapauksessa asioita joita valinnassa pitäisi ottaa huomioon on; tosi pieni auto, halu kävellä mahdollisimman paljon vaunujen kanssa, tosi pieni hissi ja miehen ja minun pituusero (158 ja 185)... Silmää miellyttää kovasti Teutonian Spirit ja Brion Sing... Kivoimmilta näyttää minun silmään kolmipyöräiset mallit, jotenkin näyttää musta sirommilta kuin tavalliset nelipyöräiset. Eri asia varmaan tietysti se, että miltä ne sitten siellä kaupassa näyttää ja tuntuu. Mutta millonkahan sitä ehtisi sellaiseen kauppaan missä olisi niitä vaunuja riveissä... Toivottavasti pian.

Tuunaa itsesi kuntoon -viikot alkavat

Nyt kun ensimmäisen kolmanneksen koomasta on selvitty niin minulla tuntuu olevan vihdoinkin energiaa omasta itsestä huolehtimiseen. Nyt sen pystyy jo tunnustamaan, että ensimmäiset viikot on kyllä kuluneet ihan nukkuen, ja väsymys, jonka kuvittelin johtuvan syksyn tulosta ja kaamoksesta ja vaikka mistä muusta, onkin johtunut ihan tästä alkuraskaudesta.

Mitäs sitten olen päättänyt tehdä:
1) varasin ajan hammaslääkärille, sillä hampaat on hyvä huollattaa kuntoon ennen vauvan tuloa
2) kävin työterveyslääkärillä, ja sain kahdeksan hoitokerran lähetteen fysioterapiaan (= hieronta minun tapauksessani) jotta selkäni pysyisi edes jonkinmoisessa kunnossa
3) menen ensimmäistä kertaa tänään odottavien kuntojumppaan, jota tästä lähtien kutsun täällä valasjumpaksi

Siinä olisi nyt sitten se mitä tähän ensi alkuun voisi itsellensä tehdä, jotta kroppa pysyisi kunnossa. Ja eiku hommiin!