Lisää ostoksia on tehty. Äitini tilasi meille Vauva-lehden, jonka kylkiäisenä hän saa (eli me saadaan) Brion Primo -turvakaukalon. Se tulee tarpeeseen, ja itse voidaan siihen hankkia nyt se sellainen telakka autoon, jotta sen voi vaan näppärästi klikata kiinni, eikä tartte riehua joka kerta niiden turvavöiden kanssa. Väriltään uutukainen on sellainen vihreä, eli oikein kauniin näköinen. Tämän lisäksi tuttavapariskunta lähestyi meitä myyntiaikeissa (heidän lapsilukunsa on ilmeisestikin tullut täyteen), ja he kysyivät olisimmeko kiinnostuneita Koala-keinusta. Itse en muistanutkaan, että heidän lapsensa nukkuivat tosiaan ihan pieniniä keinussa, mutta muistui kyllä mieleen kun tarjous keinusta tuli. Lueskelin keinusta kuitenkin erilaisia käyttökokemuksia ja sellainen meille nyt tulee. Eli tällainen sen pitäisi olla:
Näyttää oikein kivalta, ja kun mukana tuli petaria myöten kaikki osaset, niin mikäpäs siinä. Olin ajatellut itse alunperin, että vaavimme nukkuisi ihan pinniksessä alkuajan, mutta tämä kieltämättä näyttää söpömmältä ja jotenkin kotoisemmalta. Pinnis kootaan varmastikin sitten joskus puolen vuoden iän jälkeen.
Neuvolassa on käyty nyt parin viikon välein ja kaikki on sielläkin ollut hienosti. Verenpaineet ei ole nousussa eikä hemoglobiini laskussa. Vauvan sydänäänet on olleet oikein reippaat aina ja mitään erityistä syytä huolestua ei ole. Jostain se huoli kuitenkin aina tulee, ja vähänkin jos on sellainen päivä, että vauva ei liiku normaalisti niin huolestun ja teen heti liikelaskentaa. Tähän mennessä "hiljaisten" päivien liikelaskenta on loppunut siihen kun vasemmalla kyljellä vaadittavat 10 liikettä on tullut täyteen ensimmäisen 2 minuutin aikana. Eli ihan turhaan olen huolissani ja vauva liikkuu kyllä todella paljon. Onneksi on olemassa ohjeet liikelaskennasta, sen avulla olen monta kertaa saanut huolen siirrettyä jo taka-alalle, sinne minne se kuuluukin, vaikka turhaan olenkin murehtinut tähän asti. Huolestuneisuus vaan tulee aina jostakin uudelleen ja uudelleen. Sille ei voi mitään, ja se on nyt vaan pakko hyväksyä, että huoli toisesta ihmisestä on tullut jäädäkseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti