torstai 25. marraskuuta 2010

16 + 4

Miten nämä viikot voi mennäkin näin lujaa? Aivan käsittämätöntä. Ihan kuin vasta äsken oltaisiin oltu siinä "uskaltaako kertoa vai eikö vieläkään" -tilanteessa ja nyt viikonloppuna pärähtää jo 17 viikkoa täyteen. Aivan uskomatonta.

Välissä on tapahtunut yksi totaalisen turha neuvolakäynti, jossa vastassa oli sijainen, jota ei kiinnostanut kyllä yhtään mitä minulle kuuluu, halusi vaan merkinnät seurantaa varten ja minut pihalle mahdollisimman pian. Aivan turha reissu. Mutta jotakin hyvää siitä kuitenkin seurasi, eli paino katsottiin siellä ja se oli kahdeksassa viikossa noussut + 100g!!! Jee! Aivan käsittämätöntä miten vähän se on noussut, vaikka olen syönyt mielestäni todella paljon. Ja tähän täytyy kyllä lisätä, että ekassa punnituksessa ei ollut kengät jalassa, mutta tässä toisessa oli, joten paino olis oikeesti tippunut vähän jos olisin jaksanut kengät riisua.

Toinen hieman ikävämpi asia oli hemoglobiinin tippuminen. Ekassa neuvolassa 143 ja tässä toisessa 114. Että väsymys ja hengästyminen menee varmaan osittain tämän piikkiin. Ruokavaliolla yritän tätä korjata, eli maito pois silloin kun syön lihaa, ja pinaattia ja persiljaa enemmän mukaan ruokavalioon. Katsotaan miten tämän kanssa käy.

Selkäkivut ja varsinkin nuo liitoskivut hellittivät muutaman päivän jälkeen ja viikonlopun jälkeen varsinkin olo on ollut siltä osin aika normaali. Toivottavasti pysyvätkin poissa pitkään, ei tarttisi tulla takaisin vasta kuin pitkällä seuraavan vuoden puolella. Tähän tietysti auttaa myös hieroja, joka näki jo jotain parannusta selässä tapahtuneen, olossakin se ehkä jo hieman tuntuu.

Tänään sain myös ensimmäisen vauvoihin liittyvän tavaran. Työkaverin kaveri luopui omasta kantoliinastaan ja minä sain sen. Tuossa se nyt odottelee kotiin pääsyä, jolloin minä aion testata sen käyttöä, ehkäpä käsipainolla, jonka käärin pyyhkeeseen. Tänä iltana ei siis tule olemaan tylsää, kun opettelen erilaisia sidontoja. Onneksi minulla ei ole mitään pieniä eläimiä, joita voisi retuuttaa, sillä eräs ystäväni paljasti kerran testanneensa kantoliinan käyttöä kissallaan, joka nautti kuulemma suunnattomasti kokemuksesta. Uskoo ken tahtoo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti