torstai 11. marraskuuta 2010

Touch This and Die!

Mikähän siinä on, että raskaana olevasta naisesta tulee jollakin mystisellä tavalla yleistä omaisuutta noin niinkun ruumiinsa puolesta siinä vaiheessa kun vatsa alkaa näkyä. Tätä pohdintaa olen nyt käynyt muutamia päiviä, ja tämän kirvoitti työkaveri, joka ajatteli minun vatsan taputteluni olevan hyvä juttu. Vaikkakin työkaveri tarkoitti varmasti aivan superhyperhyvää eleellään, niin hän todellisuudessa aiheutta vain suunnatonta hämmennystä. En oikein tiedä miten päin olisin tilanteessa ollut.

Olenkin miettinyt erilaisten printtipaitojen tekoa, jotka ohjaisivat ihmisiä olemaan koskettamatta vatsaani. Tähän mennessä olen päässyt ajatuksissani vain sellaiseen paitaan, jossa lukisi "Touch this and die!" tai jotakin muuta yhtä herttaista. Olisko kenelläkään ehdotuksia? Tällaisia voisin oikeasti tehdä joululahjaksi kaikille raskaana oleville ystävilleni, jotka ovat kohdanneet saman ongelman...

Muuten vatsankasvattelu on jatkunut omissa uomissaan. 14+ 4 on nyt tällä hetkellä mittarissa, ja vatsa on taas mielestäni kasvanut. Omat vaatteet, topit jne, rullautuvat jo kivasti ylös, ja jotkut pienimmät hyppäävät jo mahan päälle suoraan. Eli joitakin vaateostoksiakin on joutunut tekemään. Lähinnä olen ostanut vain pitemmän mallisia paitoja ja muuta sellaista kivaa. Mitään en ole vielä pienokaiselle ostanut, vaikka kovasti himottaisikin jonkun pienen jutun ostaminen, jota voisi sitten itkeskellen hypistellä iltaisin.

Lastenvaunuasiaa olen myös pohtinut ja olen alkanut selvittää kaikenlaisia eri vaihtoehtoja. Hieman mietityttää se kun lapsi syntyy keväällä, eli on kesän aikaa aikas pieni, jolloin varmaankin paras olisi kova koppa, jotta nukkumisesta tulisi kaikista vähiten tukalaa... Mutta sitten taas voisi vetää sen johtopäätöksen, että kun kylmät kelit tulee loka-marraskuussa, niin vauva on jo aika iso, ja jos on kova koppa, niin ei välttis mahdu sinne enää. Eli pitäis olla varmaan jotkut vanhat ja tilavat parvekevaunut..? Joka tapauksessa asioita joita valinnassa pitäisi ottaa huomioon on; tosi pieni auto, halu kävellä mahdollisimman paljon vaunujen kanssa, tosi pieni hissi ja miehen ja minun pituusero (158 ja 185)... Silmää miellyttää kovasti Teutonian Spirit ja Brion Sing... Kivoimmilta näyttää minun silmään kolmipyöräiset mallit, jotenkin näyttää musta sirommilta kuin tavalliset nelipyöräiset. Eri asia varmaan tietysti se, että miltä ne sitten siellä kaupassa näyttää ja tuntuu. Mutta millonkahan sitä ehtisi sellaiseen kauppaan missä olisi niitä vaunuja riveissä... Toivottavasti pian.

2 kommenttia:

  1. Moi! En muista olenko ennen tänne kommentoinut, mutta jokusen viikon olen blogiasi seurannut. Meillä odotellaan pikkukakkosta, LA 3.4.

    Jos haluat vaunuihin vielä uuden vaihtoehdon niin kurkkaapa Mutsy urban rider. Parilla ystävällä on tuollaiset ja kovin ovat olleet tyytyväisiä. Pituuseroa löytyy noistakin pariskunnista, vaunut mahtuvat pienimpään hissiin missä itse olen matkustanut ja renkaat "vapauttavan takaosansa kanssa" toimivat hyvin säässä kuin säässä (mieti viime talvea). Nyt niitä myydään Suomessakin, mutta ulkomailta saa aikalailla edullisemmin. Itse ollaan oltu tyytyväisiä Emmaljungan city crosseihin, mutta ihan pienimpään hissiin ne ei mene.

    Onnellista odotusta! :)

    VastaaPoista
  2. Onnea odotukseen sinnekin ja kiitoksia vinkistä, vaikuttaa tosi jännältä toi kääntyvä systeemi. En ollutkaan tämän merkkisiin vaunuihin vielä törmännyt edes, joten tästä saikin sitten lisää pohdittavaa. Ja näyttivät menevät aika pieneen tilaankin, mikä on meille ehdoton vaatimus.

    VastaaPoista