Perjantainen supistelu pysyi poissa koko viikonlopun ja alkuviikon, mutta palasi taas seurakseni eilen. Keskiviikkona kävimme neuvolassa lääkärillä, joka totesi, ettei edellisviikon supistelut olleet kypsyttäneet paikkoja. Se oli kyllä todella huojentavaa kuulla.
Eilen aamulla innostuin tekemään töitä (vaikka olenkin saikulla) ja sen jälkeen gradua koneella yhteensä noin viiden tunnin ajan. Kyseinen määrä istumista oli liikaa, sillä pian sen jälken alkoi kovat supistukset. Panadolilla sain itseni tietenkin taas turraksi, mutta aika hurjalta tuntuu, että viisi tuntia istumista on liikaa kropalle tällä hetkellä. Sairaslomaa on siis tämä viikko ja pitää selvästikin ottaa tosissaan, nyt täytyy vaan pötkötellä.
Sairasvuoteessa minua on auttanut pysymään John Irvingin Oman elämänsä sankari, jonka sain äsken päätökseen. Oli toisaalta mukava lukea pitkästä aikaa niin, ettei mitään keskeytyksiä tullut. Se taitaa ollakin ainut hyvä puoli yksin kotona olemisesta. Totesinkin mielessäni, että jos tämä todellakin menee nyt tähän, että joudun enemmänkin viettämään aikaani sängyn pohjalla, niin aion käyttää aikana lukemalla amerikkalaisia ja tietysti britti klassikoita. Ehkäpä seuraavaksi suunnataan metsästämään valkoista valasta, kuka tietää.
Huolta aiheuttaa tällä hetkellä enemmän melkein liikkeetön Möntti. En tiedä mistä se on minulle nyt suutahtanut, mutta tänään on ollut joitakin satunnaisia liikkeitä lukuunottamatta ihan hiljaista vatsan suunnalla. Mönttihän on vielä tietenkin niin pieni, että pääsee kohdussa sellaisiin asentoihin, että voikin olla aika hiljaista siellä suunnalla, mutta tästä pienestä järjen äänestä huolimatta olen aikas peloissani. Vähän voisi itsestään merkkiä antaa. Toiveissa on, että kun kirjoitan tämän ylös niin vatsassa alkaisi meuhkaaminen... Täytyy jäädä kuulolle ja toivoa parasta.
Ja näinhän se homma toimii, monotusta tuli kun olin tämän saanut kirjoitettua ja vähän panikoitua tuolla keskustelupalstoilla... Ihanaa, nyt voi taas rentoutua :)
VastaaPoistaHyvä että pikkuisesi antoi tuntua itsestään! :D Toivotaan että pienesi syntyy hyvälle päivälle, nimittäin omat synttärini on 11.5 ja silloin oli äitienpäivä! ;)
VastaaPoistaBlogilistaa selatessani avasin blogisi ja huomasin la:n ;) Oma laskettuaikani oli tasan vuosi ennen sinun la:ta ja ihana pikkuinen tyttö syntyi 14.5.2010.
VastaaPoistaTuli jotenkin elävästi oma odotusaika mieleen ja mä muuten kans oli supistelujen takia saikulla viikosta 26 eteenpäin.
Ihanaa kevään jatkoa ja hyvää vointia!
Onneksi huolta ei ole nyt muutamaan päivään tarvinnut kantaa liikkeistä, niitä on tullut enemmänkin. :)
VastaaPoistaKovasti toivoisin, että pääsisin vielä olemaan töissä jonkin aikaa, eikä saikku kutsuisi, mutta eihän sitä tietysti voi itse valita.
LA on kyllä aika jännästi äitienpäivänä, joten toivotaan, että me kuulutaan siihen 5% odottavista, joiden lapsi syntyy ihan laskettuna päivänä.