Viimeinen päivä kaavuissa

Viikonlopun aikana siirryttiin vihdoinkin 12. raskausviikolle ja nyt viikot ovat tarkalleen 11+4.

Viime viikosta on taas lukemat muuttuneet, ja riskiaikaa on enää ihan himpun verran jälkellä, pari hassua päivää. Eihän se tietenkään päivästä ole kiinni, mutta ihanaa joka tapauksessa, että päiviä on tullut lisää plakkariin.

Viikonloppu meni lujaa ohi, ja täytyy vain todeta, että onneksi välillä on sellaisia viikonloppuja ja päiviä ylipäätänsä, ettei juuri ehdi tulevia miettimään. Yleensä olisin tästä kovinkin harmissani, kun aika vaan kuluu ja itse ei tunnu pääsevän mukaan, mutta nyt tämä on ollut vain mukavaa, sillä en ole ehtinyt miettiä juuri ollenkaan HUOMISTA.

Pitkään odotettu nt-ultra on huomenna ja vaikka mitään merkkejä ei keskenmenon suuntaan tai mihinkään muuhunkaan ikävään ole ollut, en voi olla muuta kuin varuillani. Onneksi ultra-aika on heti huomisaamusta, niin en ehdi koko päivää jännäämään. Varsinaisen tapahtuman ja sieltä saatavien uutisten lisäksi minua jännittää ihan hirvittävästi se, että huomisen jälkeen pitäisi sitten uskaltaa alkaa kertoa ihmisille (toivottavasti) raskaudesta... Työkavereille kertomista ei tarvitse paljon miettiä, sillä tänään on ehdottomasti viimeinen päivä vähään aikaan kun peittelen vatsaani, eli huomenna en laita enää mitään kokovartalokaapua päälle. Eli huomenna vaan reippaasti sellainen asu päälle, josta ei jää mitään arvailujen varaan. Katsotaan hokaako toimiston väki mitään, vai pitääkö vinkata... ; )

Yleisestä olosta voisi sanoa sen verran, että minusta jotenkin tuntuu siltä kuin se "energinen toinen kolmannes" olisi tässä jo aluillaan. Sunnuntaina kroppani oikein huusi ulospääsyä ja lenkkeilyä, ja maanantaina töiden jälkeen oli aivan sama fiilis: pakko päästä ulos ja liikkumaan! Minun tapauksessani ja tässä tilassa tämä tarkoittaa aika kevyttä kävelyä, mutta joku käänne on tapahtunut, sillä en ole kyllä hetkeen kokenut tarvetta liikkua. Välillä tuntuu myös siltä niin kuin unen tarve olisi myös hieman jo vähentynyt, ainakaan en ole ihan hetkeen mennyt puoli yhdeksän aikaan nukkumaan. Kolmisen viikkoa sitten simahdin melkein joka ilta siihen aikaan.

Joten kyllä tämä tästä... Huomenna tai loppuviikosta sitten niitä ultrakuulumisia!