10 + 5

Niin ne vaan viikot menee eteenpäin, ja tuntuu siltä ettei itse ehdi mukaan ollenkaan. Olo on mitä parhain ja vatsa on kasvanut taasen. Työkaverit töissä, nyt jo myös miehet, katselevat ihan avoimesti vatsaani, jota yritän kaikenlaisilla huivi-villatakkiviritelmillä piilotella. Mutta siinähän siis katselevat, en aio kommentoida heille mitään kuin vasta nt-ultran jälkeen. Minulla on ollut koko ajan valtava turvotus iltapäivisin, ja jo viikolla 7 eräs kollega kysyi minulta olisiko minulla jotain iloisia perheuutisia kerrottavana. No ei ole. Ei ihan vielä.

Mutta vielä viikko ja yksi päivä tätä jännitystä on siis luvassa, eli se odotettu nt-ultra on ensi viikon torstaina aamupäivällä. Kovasti pelottaa, mutta olen tavallaan huojentunut, sillä nyt olemme jo paljon pidemmällä kuin edellisessä, keskenmenoon päättyneessä raskaudessani. Jotenkin myös tuo vatsan kasvaminen lupailee ainakin omassa mielessäni hyvää... Ei kai se vatsakaan kasvaisi, jos ei joku siellä sisällä kasvaisi myös...?

Selälle tarkoitettu Anita BabyBelt saapui viime viikon perjantaina, ja ainakin lenkillä ja silloin kun tietää joutuvansa seisomaan kauan, on vyöstä apua. Istuessa en sitä ole oikein osannut pitää, se jotenkin painaa alas niin paljon. Täytyy kokeilla myöhemmin, kun on isompi maha, jos se vaikka sitten istuisi paremmin. Tilasin vyön käytettynä jonkin keskustelupalstan myynti-ilmoituksen perusteella, ja hienosti toimi kaupankäynti. Tämän lisäksi tilasin turvavyönalentimen huuto.netin kautta, myös käytettynä, ja sitä odotan saapuvaksi myös tällä viikolla. Eli jonkinlainen äidin varustelu täällä on nyt menossa.

Selkävaivat saivat viime viikkoisesta hieronnasta todella paljon helpotusta, ja tällä hetkellä tilanne on kaikinpuolin hyvä. Selän lihasten vahvistamiseksi etsin kaikenlaisia odottaville suunnattuja liikuntajuttuja. Kaupunki näyttää järjestävän täällä odottavien kuntojumppaa keskiviikkoisin ja torstaisin vesijumppaa. Molemmat kuullostavat oikein sopivilta, ja taidankin pyrkiä ensi viikon torstaista lähtien (mikäli kaikki on hyvin ultrassa) alkamaan käyttämään näitä kaupungin tarjoamia liikuntamuotoja hyödyksi. Kovasti olisin halunnut mennä kansalaisopiston järjestämään odottavien joogaan, mutta ryhmä oli jo täynnä. Mutta ehkäpä sinne sitten kevätpuolella, täytyy vaan olla nopeampi sen ilmoittautumisen kanssa.

Kovasti odottelen jo lauantaita ja taas uuden raskausviikon aloittamista... Eli ihan pian alkaa päivät 11 + eli se 12. raskausviikko.

Raskausoireista ja - vaivoista

Viikko tässä taas vierähtikin kun olo oli oikein mainio, mutta taas tänä aamuna minua muistutettiin oikein kunnolla siunatussa tilassa olemisesta. Onneksi pahoinvointi ei ole enää kokopäiväistä ja rajoittuu enimmäkseen vain aamuihin.

Pahoinvoinnin lisäksi muita raskausoireita ei juurikaan ole. Väsymystä on ilmassa kyllä vieläkin, mutta mitään aivan ilmiömäistä koomaa en ole vielä kokenut. Suurimpana ongelmana on kuitenkin selkä. Alle 160 senttisenä iso maha tulee joka tapauksessa olemaan ongelma, mutta kun pieneen kokoon yhdistetään vielä jo valmiiksi vaivainen selkä, on ongelmia luvassa vielä tavallista enemmän. Eilen kävin tutulla hierojalla, joka ei lupaillut kovin hyvää selän osalta. Hän sanoi selän lihasten olevan todella jumissa jo nyt. Selän notko on myös syvä jo nyt, joten senkin vuoksi ongelmia on luvassa. Ja kyllähän sen jo huomaa, muutamana yönä on jo nyt ollut hankala nukkua, joten en edes halua ajatella millaista selän kanssa tulee olemaan puolen vuoden päästä kun raskaus on lopuillaan. Hierojalla täytyy ainakin käydä ahkeraan ja toivoa parasta.

Tämä hierojan päivittely tietenkin nosti minulla pinnalle huolen töissä jaksamisesta. Tänään minun piti olla päivä Helsingissä sisäisissä palavereissa, mutta peruin sen. Selkäni ei vaan yksinkertaisesti jaksa yhteensä 14 tuntia matkustamista ja palaverissa istumista. Se ei ole enää mahdollista. Neuvolassakin varoiteltiin, että henkisesti voisin jo varautua siihen, että vuoden vaihteen jälkeen töissä käynti voi olla aika epäsäännöllistä, juuri tämän selkähistoriani takia siis. Jos niin käy, niin mitäänhän sille ei voi, mutta tuntuupa ikävältä jättää työnantaja pulaan.

(Sairas)lomailu ei oikein muutenkaan sovi minulle, kun en ole sitä kotona istuvaa tyyppiä sitten yhtään. Ja kun minulla olisi vaikka mitä juttuja ensi vuodellekin sovittuna. Tilasin jo netistä raskaustukivyön, josta toivon olevan apua ainakin tämän hetkiseen tilanteeseen. Toivottavasti se vain saapuisi mahdollisimman pian.

Selkäkivuista huolimatta mieli on positiivinen ja en millään malttaisi odottaa vajaan parin viikon päästä koittavaa nt-ultraa. Ihanaa päästä taas kurkkimaan pienen vointia.